Kaikille hyvä itsetunto ja vähemmän ilkeyttä
//www.youtube.com/embed/4Y1iErgBrDQ
Miten suhtaudut, kun sinusta sanotaan jotain ilkeää? Minua saattaa alkaa naurattaa, kun kuulen itseäni arvosteltavan. Joskus se johtuu siitä, että arvio minusta on niin totta, että se on hauskaa, ja toisinaan siitä, että se on niin järjetön, että naurattaa, että joku keksii sanoa sellaista.
Joskus on päiviä, jolloin kaikki menee ihon alle. Totuus ei naurata, absurdeinkin väite kuulostaa todelta ja päälle vielä itseruoskintaa, että miksen ole toisenlainen.
Uskon, että naurava minä on oikeampi. Nauravalla minällä on hyvä itsetunto, joka erottaa, mikä ei ole totta. Se tunnistaa myös sen, mikä on totta, mutta tuntee itsensä ja hyväksyy epätäydellisyyden eikä murru, kun sitä osoitetaan. Se saattaa olla jopa huvittavaa: ”Totta, juuri noin rasittava minä olen!”
Joku tuttuni sanoi tänään Facebookissa ilkeästi jostain Hollywood-starasta. Mietin, miltä kyseisestä starasta tuntuisi, jos hän lukisi sen. Ehkä hänelle tulisi paha mieli, ehkä häntä naurattaisi, miten oikeassa ilkeilijä oli, ehkä häntä naurattaisi, miten väärässä ilkeilijä oli, ehkä stara ei tuntisi mitään, olisi niin kovettunut, ettei enää tuntuisi pahalta eikä naurattaisi. Jälkimmäinen olisi minusta surullisin vaihtoehto. Itsensä kovettaminen siihen pisteeseen, että voi sanoa, että mikään ei voi satuttaa, kuulostaa kamalalta. Minusta se ei ole vahvuutta, vaan heikkouden kätkemistä, sen kieltämistä, että jokin asia itse asiassa sattuisi niin paljon, jos sen päästäisi ihon alle, että on helpompi ohittaa asia kokonaan ja olla reagoimatta mitenkään paitsi ylpeydellä ja yläpuolella olemisella.
Yllä olevassa videoklipissä tähdet lukevat itsestään ilkeitä twiittejä. Ilkeydet ovat lähinnä älyttömiä, joten tähtiä itseäänkin naurattaa. Olisipa kaikilla niin hyvä itsetunto, että voisi nauraa moisille ilkeyksille, ja olisivatpa kaikki ihan vähän vähemmän ilkeitä, ettei kenenkään tarvitsisi kasvattaa itselleen turhan paksua nahkaa.
Hemuli
