Seitsemän kuolemansyntiä: Kateus
Sillä on niin ärsyttävä ääni.
-Eikä ole.
Sillä on hirvee tyyli.
-Ihanan omaperäinen.
Se on niin itseään täynnä.
-Olet vain kateellinen!!
Edellä kuvattu keskustelu on tuttua draamaa Internetistä. Tällaiseen törmää, jos lukee julkisuuden henkilöihin ja idoleihin liittyviä nettikeskusteluja.
Mitä silloin itse asiassa sanotaan, kun huudetaan että olet vain kateellinen? Ehkä näin: näen lävitsesi, yrität vain mustamaalata henkilöä, jota oikeasti vastentahtoisesti ihailet, haluaisit kenties itse olla samanlainen.
Jos ei tajua olevansa kateellinen voi olla vaaraksi ympäristölleen. Toisten alas painaminen tuntuu oikeutetulta eikä sitä edes yritetä rajoittaa. Se voi ajaa ihmistä tuhoamaan toisen. Tuo kaikkein kuuluisin ristiinnaulittu oli ristillä myös aika pitkälti ihmisten kateuden vuoksi.
“Kell´onni on, se onnen kätkeköön”, runoili Eino Leino ja kehotti olemaan varuillaan. Ei kannata lietsoa vihreitä liekkejä.
Jotkut sanovat, että kateudella on valoisampi puoli, joka laittaa ihmisen liikkeelle. Itse ajattelen, että “kateussykäys” voi auttaa ihmistä tajuamaan oman kaipauksensa. Ihminen, jolla on ateljee, saa minut kaipaamaan yhä vahvemmin samaa itsellenikin. Kun en tapaa ihmistä, jolla on ateljee, en välttämättä niin muista kaipaavani sitä.
Kateussykäys voi vierittää kiven myös ikävämpään suuntaan. Oma kipu pitää sammuttaa painamalla toinen alas ja vähättelemällä hänen onneaan ja menestystään. “Sinun ateljeesi on oikeastaan turhan pieni, eihän täällä mahdu tekemään mitään kunnolla.” “Kuka tuokin laulaja kuvittelee olevansa.”
Jopa läheisen ystävyyden suurimpia koetinkiviä voi olla se, että toisella alkaa mennä todella hyvin elämässä. Harvoin sitä ilmaistaan suoraan niin kuin nettikeskustelussa, mutta se pukeutuu vähättelyyn, mitätöintiin ja kylmyyteen, jopa hylkäämiseen.
Kun kateuden tunteet iskevät, osaan toivottavasti kääntyä ympäri ja alkaa selvittää, mikä kimmoke taustalla vaikuttaa. Haluan pystyä iloitsemaan ystävieni kanssa heidän onnestaan, se kun ei ole itseltä pois. Ja silloin on elämässä oikeastaan eksponentiaalisesti enemmän ilonaiheita.
Ja sen ateljeen voi myös aikanaan itselle hankkia, jos sitä tosissaan haluaa ja tekee asian eteen töitä. Voihan?
-Katja-Maaria
luonnon ja ihmisten elinkeinojen tuhoamisessa kuten suuryhtiöiden ryöstökalastuksesta puhuttaessa,
suomalaisessa turvapaikka- ja pakolaispolitiikassa, 