Seitsemän kuolemansyntiä: Viha

maatuska.jpg
“I come from a long line of women” jotka ovat peittäneet vihansa. Silloin kun isoisä ajoi vaimoaan ja lapsiaan takaa naapuriin, isoäitini ei pakannut tavaroitaan vaan palasi tilanteen rauhoituttua, siivosi jäljet ja leipoi karjanpiirakat. Nieli vihansa, yritti ehkä ymmärtää, katsoi eteenpäin.

Martyyriuuden kruunua on annettu perintönä seuraaville sukupolville perheessä jos toisessakin. Kruunun mukana ovat kulkeneet halvaannuttava pelko, alistuminen, tyytyminen osaansa ja väitän, että viha. Kristillisessä uhrautumisessa pitäisi kai olla kyse siitä, että uhraa itsensä toisten puolesta. Surullisin muoto tästä on se, jossa uhrataan itsensä, eikä pelasteta ketään.

Tyttöni ovat kovin kilttejä. Taatusti hekin kantavat tätä vihaa, jota äitien tukahdetuista tunteista ties kuinka monenteen polveen riittää valumaan heillekin. Silti voi toivoa, että sitä olisi jo vähemmän. Sillä tässä kodissa äiti saa olla vihainen ilman että mitään pahaa tapahtuu. Täällä opetellaan myös sitä, että lapsi voi olla vihainen ilman että äiti romahtaa.

Vihalle ei jää tilaa, jos sen ilmaisemisesta seuraa automaattiona velvoite antaa anteeksi. Vihalle ei jää tilaa, jos kukaan ei pysty ottamaan sitä vastaan ja kestämään sitä.

Jumala tietäköön, että minä olen helvetin vihainen monestakin asiasta. Ja kestäköön sen.

Minna J.

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Syvällistä

Seitsemän kuolemansyntiä: Laiskuus

sloth1-r3-wm-300x225.jpg

Ei ole kuolemaksi, jos et laiskuuttasi jaksanut tänään mennä kuntosalille. Ei ole synneistä suurin, jos et jaksanut työpäivän jälkeen imuroida ja täyttää pyykkikonetta. Kuolemansynniksi laiskuus ei taivu sillä, että tahdot välillä vain maata sohvalla ja tuijottaa televisiosta Miljonääriäitejä. Syntinen laiskuus värittyy välinpitämättömyydellä, ehkä myös ylimielisyydellä.

Laiskiaiset ovat eläimiä, jotka syövät hitaasti ja tuumaavat pitkään, mitä seuraavaksi tekevät. Jos laiskiaiset osaisivat puhua, he eivät ehkä koskaan möläyttäisi suustaan mitään harkitsematonta. Siinä piilee viisaus. Elämässä tarvitaan tuumaustaukoja, laiskottelua ja haaveilua, jotta elämä pysyy mielekkäänä. Ihminen joka suorittaa aamusta iltaan, tekee ensin yhden työpäivän ja ylityöt päälle, suoriutuu arjen askareista aina moitteettomasti ja harrastaakin vain yhteiskunnalle hyödyllisiä harrasteita, saattaa olla huomaamattaan astumassa kuolettavaan tylsistymisen ansaan.

Kuolemansyntinä laiskuus on ylimielisyyttä elämää kohtaan, väsymistä välittämiseen, innottomuutta ponnistella paremman huomisen eteen. Sitä että et enää ole kiinnostunut apua tarvitsevien hädästä tai omasta hyvinvoinnistasi. Tylsistyttyäsi et enää tahtoisi helliä rakastettuasi, tulisit liian laiskaksi uskollisuudelle ja pian vaeltaisit sylistä syliin tuntematta ehkä yhtään mitään, ainakaan onnellisuutta. Tai olet liian laiska kärsivällisesti kasvattamaan lapsiasi, koska on helpompi huutaa kuin keskustella pitkämielisesti ja rakentavasti. Kiireen ja töiden piikkiin menee aika jonka otat pois rakkaudelta. Mutta se ei ole tomeruutta, vaan tappavaa laiskuutta, välinpitämättömyyttä ja ylimielisyyttä elämää kohtaan. Matalimman aidan ylittämistä. Laiskuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin masennus. Masennus voi aiheuttaa tylsistymisen elämään, mutta masennus on sairaus.

Useimmiten asiat, joihin turrut elämässäsi, ovat kenties työsi tai työttömyytesi, parisuhteesi, opiskelusi ja yllätyksetön arkesi. Aina ei ole mahdollista havahtua turtumuksesta ja vaikka noin vain vaihtaa työpaikkaa. Mutta ehkä on mahdollista tehdä jotakin muuta sen eteen, että jaksat olla innostunut elämästäsi, itsestäsi ja toisista ihmisistä. Se että apaattisuus ottaa meissä vahvasti vallan ja tulemme laiskoiksi elämälle ja rakkaudelle, se on kuolemaksi.

Nanna H.

 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Mieli