Kata pöytäsi kahdelle

imagescagkg208.jpg

Maailmassa on 7 miljardia ihmistä. Heistä miljardi näkee nälkää. Ja toisesta päästä miljardi kärsii vaikeasta lihavuudesta. Jossain tällä janalla olet sinäkin ja tuskin nälkää näkevien joukoissa. Keskimäärin jokainen suomalainen heittää vuodessa ruokaa roskikseen 20-30kg. Maailman ruokavarannoista jopa 1/3 menee vuosittain roskikseen eli joissain maissa hukkaan heitetään paljon enemmän kuin meillä.

Meille kaikille on länsimaissa jo päivän selvää, että me emme saavuta meille asetettuja kauneusihanteita. Mutta minulle oli aivan uutta tieto siitä, että meidän ruuatkaan eivät länsimaissa aina täytä niille asetettuja ulkonäkövaatimuksia. Yksi syy miksi kaupat heittävät syömäkelpoista ruokaa pois on se, että kuluttajat haluavat ostaa virheettömän banaanin, eivät ruskeakylkistä banaani johon on tullut lommo kuljetuksessa.

Meillä kaikilla on myös tieto siitä, että monilla on nälkä. Me katsomme uutiskuvia nälkää näkevistä lapsista samalla, kun syömme violetiksi värjättyjä teddykarhun muotoisia murojamme TV:n ääressä. Ostamme liikaa ruokaa päivittäin. Herkkupaloja, kakkupaloja, välipaloja, makupaloja ja ruispaloja, vaikka emme niitä jaksa syödä päiväyksien puitteissa. Meidän koiramme jopa syövät ravintorikkaampaa murkinaa, kuin ne luisevat lapset joiden kuviin olemme turtuneet.

Japanista on lähtöisin Table for two -hanke. Sen ideana on järjestää työpaikkojen ja koulujen ruokaloihin mahdollisuus ostaa ”pöytä kahdelle” -annos. Ruoka-annoksen ideana on se, että se on vähäkalorinen ja ravitseva länsimaiselle, joka yrittää laihduttaa. Mutta sen hinta on tavallista annosta 0,25 dollaria kalliimpi ja sillä summalla voidaan tarjota terveellinen ruoka-annos jollekin toiselle ihmiselle maassa, joissa ruuasta on puutetta.

Oman ruokalautasen sisältöä voi tarkkailla sekä itseään että toisia ihmisiä silmällä pitäen, vaikka ei Table for two -ruokalassa aterioisikaan. Tästä linkistä pääset katsomaan kuinka paljon ruokaa eri maissa keskiverto perhe viikossa syö. Laita vierekkäin australialaisen ja tšadilaisen perheen ostoskassin sisältö ja mieti riittäisikö sinun leivästäsi jollekin toisellekin. Jumala on antanut maapallolle viljaa niin, että siitä riittää jokaiselle syödä. Suurin osa tuosta viljasta vaan lapioidaan ensi länsimaisiin ostoskasseihin ja sitä kautta reippaasti vielä roskikseen.

Nanna H.

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Hyvä olo Mieli

Aforismit ovat ärsyttäviä

Löysin mielestäni tosi kauniin aforismin. Se kiteytti jotain sellaista miten haluaisin kirkossa ja uskosta yleensäkin kaikkien muidenkin ihmisten ajattelevan. Tutustuin nuoreenpariin, joka kuului Nepalin Moravialaiseen (Herrnhutilaiseen) kirkkoon. Kirkon tunnus nykyään on seuraava:

 

”In essentials, unity; in nonessentials, liberty; and in all things, love”

 

IMG_9636.jpg

 

Eikö ole kaunis? Voisin kirjailla sen ristipistoilla pellavakankaaseen, laittaa ympärille muutaman kukan, heittää riisiä päälle ja koskettaa otsaani ja rintaani kolme kertaa aina kun sen näen.

Vähän ajan päästä kuitenkin hoksasin että sanonnan voi ymmärtää suunnilleen vähän yli seitsemällä miljardilla tavalla. Jos jonkun mielestä olennaista on se, että asioita ojennetaan ainoastaan oikealla kädellä, niin siinähän se vapaus haihtuu pölynä ilmaan ja rakkaus lähtee pikaviisitille Marsiin. Ja hyvä ajatus meni ihan hukkaan, minun mielestäni.

IMG_9631.jpg

Aivan vain ärsyttääkseen joku on keksinyt tähänkin tunnelmaan aforismin:

Maailma on sana, totesi kirjailija Samuli Paronen. Jos esimerkiksi sana on sellaisella kielellä, jota ei ymmärrä, se todellakin on pelkkä sana. Toiselle se taas voi olla koko… Niin, maailma. Kaikki siis riippuu siitä, millaisen määritelmän ja sisällön aforismille tai sanonnalle annat. Toisaalta se lienee yksi niiden tehtävistäkin; ne voivat tarjota jakamisen kokemuksia ihmisille, joiden ajatusmaailmat eivät muuten kohtaisi.

 

IMG_9613.jpg

Toivoa silti on tuonkin moravialaisen tunnuslauseen suhteen. Minä sisällyttäisin siihen vapauteen sen, että on vapaus määritellä joku asia itselle olennaiseksi, ja on rakkautta se toisenlainen määritelma toiselle tai itselle sallia, mutta jättää sen muilta vaatiminen väliin. Kyllä silti uskon että ihan olennaisia juttuja on, joista kaikkien pitäisi olla samaa mieltä. Toistaiseksi ajattelen tuntevani sitä olennaista sen verran, että luulen, että se liittyy jotenkin elämään.

-Juudit

 

Kuvat ovat Swayambhunathin temppelialueelta, jossa kävin määrittelemässä uudestaan käsitystäni Kathmandun laakson koosta.

PS. Etsin joululauluja, joissa ei kerrota lumesta. Jos tiedät jonkun mielestäsi hyvän niin otan vinkin ilolla vastaan.

Hyvinvointi Mieli Suosittelen Syvällistä