Mitähän se musta ajattelee? Se ihana tyyppi, joka ei ole vastannut mun leffakutsuun, vaikka viestin lähettämisestä on monta tuntia. Tai ne tyypit, joiden kanssa olin eilen dokaamassa? Tai työkaverit, kun unohdin hoitaa sen yhden kiireellisen asian? Tai ystävät, joille kerroin, että olen ihastunut toiseen, vaikka olen parisuhteessa? Tai ihmiset kadulla, kun mulla on tämä lyhyt mekko? Tai se tyyppi, jonka kanssa pussailin kuukausi sitten illan päätteeksi, eikä kumpikaan ole ottanut sen jälkeen yhteyttä? Mitä kaikki muut maailman ihmiset minusta ajattelee!?!?!

Toisten ihmisten ajatukset minusta ovat toisinaan pelottava ajatus. Edellä olevat ajatukset eivät ole suoraan juuri minun elämästäni, mutta ne kaikki olen kuullut, ja monia itsekin ajatellut. Vaikka ei olisi kaiken järjen mukaan tehnyt mitään väärää, voi mielikuvitus, ja ennen kaikkea ankaruus itseä kohtaan ottaa vallan ja alkaa siirtää toisten päähän inhottavia ajatuksia itsestään. Yhtäkkiä alkaa nähdä ja kuulla toisten kasvoilla, käytöksessä ja sanoissa piilotettua kettuilua. Ei helvetti, mä olen mokannut kaiken ja kaikki vihaa mua!

Ihmiset voivat olla todella julmia ja tuomitsevia, kyllä, mutta usein ihmisillä on myös enemmän ymmärrys- ja empatiakykyä toisia ihmisiä kohtaan, kuin mitä oma ankara mieli luulee. Suuri osa ihmisistä on avaramielisiä, hyväksyvät kaikkien elämien ja elämäntilanteiden erilaisuuden, vaikka oma elämä ja sen arvot olisivat aivan toisenlaisia. Ihmiset ymmärtävät, että juuri sinä mokaat, erehdyt, unohdat, teet huonoja valintoja, noloja asioita ja epäonnistut, koska niin he tekevät itsekin eivätkä pelkää myöntää sitä.

Toisia tuomitsevan ihmisen on todennäköisesti vaikea nähdä saati myöntää omiakaan mokia, ei hän ole parempi tai mokaile vähemmän, hän ei vain pysty kohtaamaan sitä itsessään. Sellaisen ihmisen ajatuksia sinusta on hedelmätöntä miettiä.

Ja usein siihen, miksi joku ei ole ottanut yhteyttä tai vastannut viestiin, on jokin ihan ymmärrettävä selitys, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että sinä olisit jotenkin vääränlainen. Ja toisaalta – ota yhteyttä itse, kysy, muistuta. Oma-aloitteisuus, aktiivisuus, konfrontaatiokyky ja kissan pöydälle nostaminen ovat ominaisuuksia, joita ei voi odottaa vain toisilta. Sellaisella ajattelutavalla päädymme maailmaan, missä kaikki asiat jäävät käsittelemättä ja auki. Kaikki mietimme vain yksinämme, mitähän se musta ajattelee.

Hemuli