Mitä jos ihmisiin ripustettaisiin tällainen kyltti?
Osattaisiinko sitten tarkemmin varoa?

Viime sunnuntai kirkkovuoden kierrossa oli lähimmäisen sunnuntai. Nojatuolikirkossa puhuttiin tästä. Erityisesti mieleeni jäi, kun Marjaana Toiviainen pohti laupiaan samarialaisen tarinaa siitä näkökulmasta, että mitä on tapahtunut sen elämässsä, joka löi tarinassa toisen maahan ja mitä sen, joka nosti toisen maasta. Ja mitä me toisillemme toimillamme aiheutamme.

Ei se ole helppoa muistaa, että se toinen on se, johon jälki jää, jos itsessä oleva maali on ryppyyntynyt ja jäljet ärsyttävät. Mutta aina välillä tulee hetkiä, kun lähimmäisen taulu näkyy omaa taulua kirkkaammin. Silloin sen muistaa, että kohdatessaan minut, hän on kuin vastamaalattu pinta ja se mitä sanon ja teen jättää jäljen, hyvän tai pahan.

Viime sunnuntaina raitiovaunupysäkillä Kalliossa keskustelukumppanini sanoi, että osaat käyttäytyä niin hyvin, että voisitko opettaa mulle. Enpä siihen muuta osannut sanoa, kuin että ei sitä tarvitse muuta kuin ajatella välillä asioita toisen näkökulmasta. Tähän saamaani kauniiseen kommenttiin riitti se, että vain vastailin hänen aiempiin kysymyksiinsä ja hymyilin huumorille.

Olin muuten viime sunnuntaina katsonut tuon nojatuolikirkon.
 

-Ulla O.