Hymy

leia_ui.jpg

Sain pari viikkoa sitten yllättävää palautetta. Tarinateatterikurssilla oli opettajana kaksi huippua  Uudesta-Seelannista.  Toinen heistä antoi meille opiskelijoille suomalaisittain ajatellen kovin suoraa palautetta. Minulle hän sanoi, että jos haluan ihmisten ajattelevan, että pidän heistä, minun pitäisi hymyillä  enemmän. 

Minun oli vaikea ottaa palautetta vastaan. Olen luullut olevani hymyilevä ihminen. Haluan olla.  Ja olen niin monet kerrat puhunut samasta aiheesta kv-vaihtareiden ja muiden ulkomailta Suomeen muuttaneiden kanssa.  Monet ovat olleet järkyttyneitä, miten vähän täällä hymyillään. Miksi te olette kuin robotteja kysyi eräs etelä-amerikkalainen minulta kerran? Olen tottunut vastaamaan, ettei kannata ottaa henkilökohtaisesti ja kyllä me suurin osa suomalaisista pidämme ihmisistä. Me vain näytämme sen eritavoin kuin moni on kotimaassaan tottunut.  Mutta, että minäkin sorruin kivikasvoisuuteen. Voih. Olen suomalainen.

Suomalaisuus voi olla muutakin. Ja Luojan kiitos usein onkin. Kuinka paljon hyvää  patoutuu ja hiipuu, jos sitä ei saa näytettyä ulos? Raskauttavan palautteensaannin jälkeen olen tarkkaillut enemmän ihmisiä hymysilmälasien läpi. Hymyilevät ihmiset ovat mielestäni paitsi enemmän luokseen kutsuvia, myös työelämässä vakuuttavampia. Hapannaamat karkottavat ihmiset ja osaamisen. Viisas ei ole synonyymi vakavalle.

Haastan meidät kaikki hymyilemään enemmän. Katsotaan miten se vaikuttaa vaikka mihin!!!

–    Minna T.

kuva: Tiina Tuominen

p.s. En löytänyt yhtään kunnon hymykuvaa itsestäni. Onneksi tyttärestäni löytyi 🙂

 

Suhteet Oma elämä Mieli Opiskelu

Guru Jeesus ja Docventures

guru2.png
Tästähän aina vitsaillaan. ”Jos haluat rikastua, perusta yritys. Jos haluat todella rikastua, perusta uskonto.” ”Jos haluat tulla toimeen, tee työtä. Jos haluat rikastua, perusta uskonto.”

EiIen Docventures-sarjassa nähtiin dokumentti miehestä, joka päätti ryhtyä guruksi. Ihmiset alkoivat tehdä hänen pähkähulluja joogaliikkeitä, kokivat saavansa gurusta energiaa ja innostuivat tarkoitusta varten luodusta illuusio=totuuus – filosofiasta. Tässä oli kyse eräänlaisesta käyttäytymistutkimuksesta eikä niinkään rahasta, mutta varmasti tuolla olisi voinut myös tienata.

Luterilaiseksi huijariguruksi on vähän turhauttavaa ryhtyä. Koulutus on pitkä, matkalla pitää vakuuttaa aika monta hahmoa vilpittömyydestään, eikä suuria rikkauksia ole luvassa. Seuraajiakin on vaikea saada. Silti kristillinen maailma tuntee monia saarnaajia ja ilmiöitä, joiden seuraajilta on vastineeksi viety rahat.

Vääjäämättä herää kysymys, oliko Jeesus feikki. Tuohon aikaan moni muukin kulki keräämässä itselleen opetuslapsia ja ryhtyi guruksi. Mikäli Jeesus halusi kokeilla noiden muiden ja Kumaren lailla guruutta, hän oli melkoisen onnistunut.  Paitsi, että tuli tapetuksi. Eikä rikastunut.

Guru Kumaren paljastuttua huijaukseksi ihmiset eivät suuttuneet. He olivat saaneet häneltä paljon, eikä totuus latistanut tätä kokemusta. Ymmärsin niin, että nuo ihmiset janosivat tulla kohdatuiksi. He halusivat löytää vastauksia ja tulla kuulluiksi oman elämäntarinansa kanssa.

Itse haluan Jeesukselta samaa. Ja kirkon työssä toivon, että tuohon ihmisen niin inhimilliseen ja perustavanlaatuiseen janoon meillä olisi juotavaa. Totuuden omistaminen ei sen rinnalla ole kovin tärkeää. Jeesus pysyy gurunani, eikä vähiten siksi, että hän puhui väsymättä oikeudenmukaisuuden ja aitouden puolesta.

Ohjelma kaikkine osioineen katsottavissa YLE:n areenasta.
Mitä ajatuksia ohjelma herätti teissä?

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään Syvällistä