Muistan itseni morsiamena 16-vuoden takaa.

Silloin  nuorena morsiamena en  vielä tiennyt, että elämänlaki on sellainen, että kaikki se, mikä on vanhemmiltamme ja heidän vanhemmiltaan jäänyt kesken, siirtyy meidän kannettaviksemme, että kaikki se, mikä on jäänyt  omissa lapsuuden kiintymyssuhteissa ja vanhoissa seurustelusuhteissakin kesken, sekin siirtyy tänne. Kasvun mahdollisuudeksi toki.

Olisimme ehkä päässeet helpommalla, jos joku olisi kertonut, että kaikki se vaikuttaa. Tai osanneet ainakin varautua siihen, mitä tarkoittaa työ parisuhteen eteen. Silloin heti.

Vanhojen  taakkojen lisäksi, emme saaneet itse valita myöskään niitä ulkoisia vastoinkäymisiä joita meille tuli.  (tahatonta lapsettomuutta, sairautta, en äitini  enkä anoppini kuolemaa.  En valinnut työttömyyttä ja taloudellista niukkuutta. Ne vain tulivat elämäämme ilman omia toiveitamme). Eihän kukaan saa valita.  Myötä ja vastoinkäymisissä, niinhän me lupasimme tahtoa ja rakastaa.  

Nykyään puhutaan paljon siitä, että lapsi tarvitsee sosiaalisen turvaverkon. Ajattelen, että  niin myös tuoreet pariskunnat tarvitsisivat.  

Me löysimme aikanaan parisuhdekurssit suhdettamme vahvistamaan. Onneksi.  Ne lisäsivät ymmärrystä itseämme ja toisiamme kohtaan. Kiintymystä voi tosiaan vahvistaa ja rakkaussuhde mahdollistaa ihmisenä kasvamisen. Olen kokenut sen, että läheisyys lohduttaa eniten silloin kun kipu vie elämänilon. Eristäytyminen vie autiomaahan. Sekä puolison että Jumalan läheisyyttä, molempia voi vahvistaa.

Parisuhde on taitolaji. Yksi isoimmista asioista, jonka mieheni on minulle opettanut on kyky pyytää ja antaa anteeksi. (Ajatella, että noinkin perustavaalaatua oleva taito on pitänyt opetella pitkälti yli 20-vuotiaan ).

Aika vaikea onkin suositella kenellekään itseään täydelliseksi luulevalle parisuhdetta ja avioliittoa.  Anteeksianto on ihmissuhteissa välttämätöntä, sillä jokainen on erehtyväinen.

Siksi minäkin nöyrin mielin yhä pyydän rakkaudelleni turvaa ja siunausta Jumalalta, samoin kuin silloin 16 vuotta sitten kirkon alttarilla. Jos avioliittoni olisi vain  minun tunteideni tai osaamiseni varassa, se olisi varmaankin kuollut jo ajat sitten. Rakkaus ja oma rakas ihminen on lahja. Häntä on kohdeltava niin kuin lahjaa kohdellaan. 

– Minna T.

p.s. Tämän voi kuunnella myös täältä