Pettämisen kolmas osapuoli

sorry2.jpgOlin 17-vuotias, kun todella rakastuin ensimmäisen kerran. Rakkauteni kohde tunsi samoin, ja aloitimme parisuhteen.

Olimme yhdessä puoli vuotta, erossa vuoden, kun asuin ulkomailla, mutta palasimme taas yhteen, kun tulin takaisin. Puoli vuotta oli kulunut yhteenpaluustamme, kun lähdin viettämään uutta vuotta ulkomaille, ystäviäni tapaamaan. Rakkaani jäi Suomeen. Uuden vuoden yönä ystäväni soitti Suomesta, että hän ei voinut olla kertomatta minulle, että juuri sillä hetkellä rakkaani petti minua eksänsä kanssa.

Tulin kotiin. Rakkaastani ei kuulunut muutamaan päivään mitään. Ei minunkaan tehnyt mieli ottaa yhteyttä häneen.

Eräänä päivänä hän ilmaantui ovelleni. Istuin sängyllä, hän seisoi vastakkaiseen seinään nojaten ja hipelöi avaimia käsissään. Hän ei tiennyt, mitä sanoa. Kysyin, että eikö hänellä todellakaan tullut mieleen mitään. Hänen katseensa haparoi sivulta toiselle kuin yrittäen etsiä oikeaa vastausta seinistä. Naurahtaen kysyin, että mitä näissä tilanteissa nyt yleensä sanotaan. Taas haparoivaa vastausten etsimistä käsistä ja seiniltä, sitten kuin kysyen, että tämäkö on oikea vastaus: Anteeksi? Eihän se niin vaikeaa ollut, tokaisin retorisesti. Saat anteeksi, mutta en mä enää sun kanssa seurustella halua.

Kuukausia tapahtuman jälkeen, kun luulin käsiteelleni jo kaiken, tuli tekstiviesti tuntemattomasta numerosta:

”Tiedän, että tällä ei ole mitään merkitystä, enkä odota, että saisin koskaan sinulta anteeksi, mutta tahdon silti kertoa, että olen mielettömän pahoillani siitä, mitä tapahtui. En tarkoittanut loukata sinua, ja silti tein niin. Anteeksi. Sanna”

Sanna oli kolmas osapuoli, jonka kanssa rakkaani petti minua. Vastasin hänelle: ”Saat anteeksi.”

Sanna ei ollut tilivelvollinen minulle mistään. Emme olleet ystäviä. Minulla ja hänellä ei ollut mitään sitoumusta tai sopimusta keskenämme. Hän pyysi anteeksi, että loukkasi tunteitani, vaikkei hänellä ollut oikeastaan mitään velvoitetta siihen.

Ehkä tämä jotain kautta tavoittaa sinut, Sanna, ja tunnistat tästä itsesi. Kiitos sinulle, että pyysit anteeksi, se sai tuntemaan, että minun loukatuilla tunteillani on väliä. Se oli tärkeää. Se on tärkeää.

Hemuli

Suhteet Oma elämä

Luomakunta on elämän ehto

kioto_maisema_apinavuorelta.jpg

Miten pitäisi suhtautua ilmastonmuutokseen? Vesivarojen saastumiseen? Luonnon monimuotoisuuden supistumiseen? Suojeleeko Jumala meitä, vaikka tuhlaamme luontoa?

Saammeko elää yltäkylläisyydessä? Tuhlata luonnonvaroja? Shoppailla? Ylensyödä? Lentää?

Jumala antoi meille vapaat kädet toimia.

Rajuimmat ilmastotutkijat ovat sanoneet, että jo minun elinaikanani pallo kuumenee tukalaan tolaan. Yhdysvaltojen länsirannikolla hivuteltiin hetki sitten maapallon lämpöennätystä.

Ihanaa, kun kesällä on helle!”, suomalaiset hihkuvat.

Kuivuus ja vuoroin tulvat hankaloittavat maanviljelyä planeettamme suurimmilla vilja-alueilla. Nämä säiden ääri-ilmiöt vaikuttavat globaaleihin viljavarastoihin, kun sattuvat sopivasti ruoan tuotannon kärkialueille.

Ruoan hinta nousee. Kaikille ruokaa ei riitä. Suomesta käsin on kuitenkin vaikea kuvitella suurta nälänhätää. Keskipalkoillamme voi edelleen ostaa ruokapöytään muutakin kuin naurista.

Väkiluku kasvaa kiihtyvällä tahdilla. Vauraus lisääntyy – tarve saada auto, iso talo ja ilmastointi; energiaa, vettä ja muita luonnonvaroja kuluttavia vaatteita, elektroniikkaa.

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.’” (1. Moos. 1:28)

Täyttäkää maa – Check!

Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.” (1. Moos. 2:15)

Olisiko varjelemisen vuoro?

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta