Nykyään siitä saa puhua, nainenkin. Kansainvälisenä naistenpäivänä. Ja muulloinkin.  Ajat ovat muuttuneet.

 Käsitteen loivat amerikkalaiset psykologian tohtorit­ Sheree Conrad ja Michael Millburn 2000-luvun alussa ja se koostuu ainakin tiedollisesta, emotionaalisesta ja sosiaalisesta osasta. 

Seksuaalisesti älykäs on  kiva ihminen. Mutta ei liian selkärangaton.

Minulla tulee jostain syytä nyt mieleen oma ala-asteaika, ykkös-kakkosluokka ja Jarkko. Me kaikki tytöt olimme ihastuneita Jarkkoon.  Hän ei liiemmin kinnittänyt minuun maailman hiljaisimpaan huomiota, mutta kerran vahingossa tönäistyään sanoi maagiset sanat:  ”anteeksi”: Sellaisia sanoja ei meidän perheessä sanottu. Jarkolle olin anteeksipyynnön arvoinen. Ja sydän alkoi lepattamaan.  Niin, vaikka Jarkko oli kaikille muillekin niin kiva.

Sitten Jarkko muutti Jyväskylään enkä senkoommin ole hänestä kuullut. En siis tiedä, kuinka  seksuaalisesti älykäs hän on tänään. Mutta lapsuuden perusteella ennustaisin suurta älykkyyttä.

Ihan jo siksi, että lapsenakaan hän ei elätellyt turhia toiveita sellaisille, joista hän ei ollut kiinnostunut (kuten minä). .Mutta jotakin sellaista hänestä kai me kaikki tytöt aistimme, ettei hän halua tietentahtoen toiselle pahaa. Hän vaikutti samaan aikaan turvalliselta ja kiinnostavalta. (ja sellainen on superhottismies)

Olen iloinen siitä, että nykyään puhutaan jo niin paljon siitä, että  seksuaalisuus on paljon enemmän kuin tietty asento tai jokin niksivinkki. Paljon enemmän kuin yhdyntä. Ja kaukana pornosta.

Katse. Hipaisu. Hymy. Ne voivat olla seksuaalisesti elämän merkittävämpiä, herkimpiä,  hetkiä. Tai se, että osaa pyytää anteeksi, niin kuin lapsuuteni ihana Jarkko. Että osaa olla jotenkin aito.

Eikä kaikkien kanssa voi olla samalla lailla aito. Siinä se juju piileekin. Seksuaalinen älykkyys puhkeaa kukkaansa vain joidenkin kanssa. Tai jonkun kanssa.  Kaikki eivät sytytä. Hän kehen koen vetoa, tuo ihana ihana saa minut itsenikin tuntemaan itseni ihanammaksi. Rakastumisessa ja seksuaalisessa vetovoimassa on kyse jollain lailla myös itseeni rakastumisesta.  

Hyvä ja hurskas ihannenainen on pitkään ollut kirkossa ja yhteiskunnassa sellainen passiivisen alistunut, jolla ei ole omaa tahtoa, eikä varsinkaan seksuaalista halua. Seksuaalisen voimansa nielaissut  lapatossu ei ole millään lailla pelottava. Eikä kovin kiinnostava. Alistetettavissa kylläkin. Huora – madonna –akselilta kun on pidännyt valita, moni nainen  on samaistunut mieluummin Madonnaan.  Minä ainakin. Madonnaksi haukkuminen ei kuulosta niin pahalta kuin huora.

Mutta ajat ovat muuttuneet. Kirkossa puhutaan nykyään ruumiillisuudesta ja  seksuaalisesta nautinnosta.  On sallittua  olla samaan aikaan hurskas ja seksuaalinen. Läsnä.

Seksuaalisesti älykäs nainen tietää, että huoramadonna-akselilta löytyy  sävyjä ja osaa odottaa itselleen hyvää seksuaalista kohtelua. Ei suostu toisen hyväksikäytölle. Eikä huoritteluun.

Älykäs ihminen tietää mitä tarvitsee ja osaa tehdä suunnitelmia ja strategioita saavuttaakseen päämääränsä. Voisikohan seksuaalinen älykkyys olla sitä, että tietää silläkin alueella mitä tarvitsee ja haluaa? Uskaltaisiko sitä  heittäytyä ja nauttia toisen läheisyydestä? Ja kun ei elämässä aina saa juuri sitä mitä haluaa, elää senkin kanssa. Eikä turhautuneena lähde vieraisiin tai hakkaa vastaantulijaa vaan vaikuttaa itse omaan seksuaalityytyväisyyteen. Flirttailua voi oppia, omista tarpeistaan ja toiveistaan voi oppia puhumaan avoimemmin, fyysistä läheisyyttäkin voi tietoisesti  opetella. (ikuista oppimista tämä elämä)

Ja jos en pysty edes opettelemaan, teen seksuaaliselle lukolleni jotain. Puhun siitä auttajalle, tutkin sitä, tulen tietoiseksi lukkoni alkuperästä.  Niin toimii seksuaalinen älykkyys.

Jos ei tiedä, mistä aloittaisi seksuaalisen älykkyytensä kehittymisen, voi  aloittaa vaikka lausumalla mielitietylleen ajatelman. Vaikka tämän.

”He katselevat toisiaan ylhäältä alas saakka.

He kuuntelevat ääntä, askelta,

he aistivat tuoksua kuin kukinnoista,

he maistelevat huulia ja ihoa,

he koskettavat toisiaan ja vaistoavat toisensa

kiireestä kantapäähän saakka.

Kuten kaikkia muitakin polkuja pitkin,

joita aukeilee toisesta toiseen,

he tanssivat hurmiossa toistensa lävitse.”

Jörg Zink, Rakkauden tie. Kirjapaja