Katsoin äsken A-Talkin, jossa Päivi Räsänen & kump. puhuivat abortista. Mielestäni keskustelu ei tullut kovin lähelle ihmistä. Johanna Mäenpäälle pisteet. Muutamaa asiaa mietin:
–    Abortista puhuttaessa ei mielestäni riitä, että sanoo, että vastustan. Kristillisen maailmankuvan lähtökohta on, että kaikkea elämää tulee suojella, mutta käytännössä asiat ovat monimutkaisempia.
– EI voi koskaan sanoa, että  VARMASTI toimisi tietyllä tavalla, JOS EI OLE OLLUT SIINÄ TILANTEESSA. Toisen kokemusta tilanteesta ei voi myöskään kyseenalaistaa.
–    Mielestäni aborttilain muutos keskittyy hyvin pieneen osaan aborteista. Näissä kaikki tapaukset ovat erityisen vaikeita ja laki jo ennestään hyvin tiukka.
–    Nykyinen aborttilaki mahdollistaa keskustelun lääkärin ja hoitohenkilökunnan kanssa. Silloin voidaan käydä läpi vaihtoehdot ja mahdolliset tukitoimet. Tämän kehittämiseen pitäisi jatkossakin panostaa. Mielestäni kenekään ei pitäisi joutua keksimään tekosyitä abortille.
–    Raskauden keskeytys myöhäisillä viikoilla lääketieteellisistä syistä tehdään aina erittäin vakavassa tilanteessa ja toivotulle lapselle.
–    Aborttien suuri enemmistö tehdään sosiaalista syistä. Haluaisin kuulla, miten lakimuutos tukee näiden vähentämistä?
–    Se mitä olen kuullut ihmisiltä tämän asian tiimoilta, niin raskauden keskeytykseen suhtaudutaan aina vakavasti. Päätös on lopulta aina äidin. Tässä päätöksessä häntä tulisi tukea aidosti lähimmäisenä ja ilman valmiita vastauksia. Ihminen on usein heikoimmillaan aborttipäätöstä tehtäessä ja siinä on rakkaudellisen tuen ja kuuntelun paikka.
–    Omat raskaudenkeskeytykseni on tehty myöhäisillä viikoilla perinnöllisen geenivirheen takia. Tässä sairaudessa lapsi ei voi elää kohdun ulkopuolella. Ensimmäisessä tapauksessa vauvan tilanne havaittiin vasta viikon 20 jälkeen, mitä lakimuutoksessa kaavaillaan raskauden keskeytyksen rajaksi. Nykyajan hienot ultaraäänilaitteet eivät havainneet mitään poikkeavaa aiemmin. Tuloksena olisi ollut, että olisin synnyttänyt täysiaikaisen kuolleen lapsen, oma henkeni olisi vaarantunut synnytyksessä (koska sikiön vatsa kasvaa kohtuuttoman suureksi) tai sitten lakia olisi jouduttu kiertämään.
–    Yksittäisestä tapauksesta ei pidä johtaa yleispäteviä moraalisäädöksiä, mutta kaksi keskeytystä tehneenä on todella vaikea osoittaa sormella.
– En ole koskaan nähnyt tai kuullut seurakunnissa tai rippikouluissa käytettävän ohjelmassa esiteltyjä sikiönukkeja.

Puhutaan abortista ”osa 1”  löytyy täältä.