Oisko tulta?

24.2.2013 oisko tulta

Aina töissä?

Joitakin päiviä sitten kuuntelin sattumalta radiosta ohjelmaa, missä puhuttiin työn ja vapaa-ajan erottamisesta. Useimmat meistä kantavat nykyään töitä mukanaan joka paikkaan. Sähköpostit tulevat kännykkään ja facebookissa hoidetaan myös työasioita. Moni tekee töitä omalla ajallaan, kotona, työmatkoilla, kesämökillä ja ties missä, silloin kun joku homma on hoidettava nopeasti tai kun inspiraatio yllättää. Me suomalaiset suhtaudumme työhön kuin Jumalaan, asiat hoidetaan tunnontarkasti.

Kiinnostavaa on sekin, että tutkimusten mukaan työ häiritsee perhe-elämää enemmän kuin perhe-elämä työtä. Harva meistä pohtii perhejuttujaan töissä, mutta jokainen pohtii työjuttuja vapaa-aikanaan. Työasioista ei ole helppoa päästä vapaalle.

Pappina minulla ei ole työaikaa. Periaatteessa työviikko on viisipäiväinen, mutta töitä voi olla aamulla tai myöhään illalla. Mun puheet syntyvät yleensä iltayöllä ja ellei ponnekkaasti päätä rajata, työt tunkeutuvat myös vapaa-päiville. Kuluneen viikon olen ollut rippileirillä. Aika paljon on omalla vastuullani, että jaksan ja selviydyn töistäni. Kun töitä on vähemmän, on osattava ottaa takaisin.

Radiossa työn ja vapaa-ajan tutkija puhui siitä, miten nykyajan kaltainen työn ja vapaa-ajan erottamisen historia on lyhyt. Vasta meidän aikalaisemme viettävät vapaa-aikaa. Myös ennen työ kulki mukana kaikessa. Töitä tehtiin paljon: kotona, aamuin ja illoin. Ihmisten elämää rytmittivät sen sijaan arjen ja pyhän erottaminen. Arki oli arkea, mutta pyhänä puettiin pyhäkamppeet eikä töitä tehty kuin pakolliset.

Onko sinun elämässäsi arjen ja juhlan säännöllistä erottumista? Olisiko se yksi ratkaisu siihen, että jaksaa? Omassa elämässäni työ ja vapaa-aika sekoittuvat sulavasti. Pyhää on vaikea erottaa, koska pyhänä olen enimmäkseen töissä. Silti tarvitsen selviytyäkseni pyhiä hetkiä. Sellaisia, kun laitamme kavereiden kanssa ruokaa tai kun saan olla yksin lenkkipolulla. Joskus ne ovat hetkiä töiden lomassa. Yksi sellainen oli viikolla riparilla, kun tyttöni oli vierailemassa leirillämme.

Kuva: Juhani Rantanen

Avainsanat: aina töissä?, arki ja pyhä, Työ ja vapaa-aika

Hyvinvointi Hyvä olo Työ Ajattelin tänään

24.2.2013 oisko tulta

Talouskasvusta ja armosta

http://www.youtube.com/watch?v=YhXurJFdG-o

Kukaan ei ole voinut välttyä siltä tiedolta, että kulutamme yli luonnonvarojen, pilaamme elinympäristöämme, aiheutamme kuivuutta ja tulvia, niiden seurauksena nälänhätää, sotia ja kärsimystä. Sen lisäksi rapautamme kulttuuridiversiteetin ylikansallisella kuvastolla ja unohdamme sen, mikä on elämässä tärkeää. Uutisten kuuleminen on rasittavaa ja vaivaannuttavaa, koska ne saavat jokaisen länsimaisessa kulutuskulttuurissa elävän ajattelevan ihmisen omatunnon kolkuttamaan. Mielellään kaiken sen tiedon ohittaisi sen kummemmin paneutumatta asiaan ja jatkaisi elämäänsä, jatkaisi kuluttamistaan. Niin minäkin tein aikani.

Aikani minä myös seurasin uutisointia, yritin tehdä oikein ja podin syyllisyyttä jokaisesta väärästä valinnasta. Olin ympäristöahdistuksen kourissa. Kaikki teot tuntuivat riittämättömiltä. Elin siinä kurimuksessa kunnes löysin todellisen vapautuksen pakenemisen tai suorittamisen sijaan.

http://www.youtube.com/watch?v=auW10aD0kYo

Ymmärsin, että minua ei tee onnelliseksi ostaminen eikä omistaminen. Ei myöskään ympäristöterrori, jonka kohdistan sekä itseeni että muihin. Ympäristöpuhe on pahimmillaan lamaannuttavaa syyllistämistä ilman toimimaan vapauttavaa armahdusta. Ymmärsin, että minä saan eksistentiaalisen rauhan vain tuntemalla, miten vapauteen Kristus meidät vapautti.

Talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu sanoo torstain Helsingin Sanomien jutussa monien muiden viisaiden sanojen lisäksi seuraavaa:

”Nykyihmisen käsitys vapaudesta on se, että hänellä on vapaus valita mieleisensä brändi jättimarketin hyllyltä. Mutta aika moni on jo havahtunut siihen, ettei mikään tunnu enää miltään, ettemme osaa enää arvostaa mitään.”

Jeesus varoittaa mammonasta enemmän kuin mistään muusta. Paavali kehottaa meitä pysymään lujina ja olemaan alistumatta uudelleen orjuuden ikeeseen. Kristitty on vapautettu talouskasvun ja markkinavoimien orjudesta. Ei ole pakko kuluttaa, ei ole pakko uskoa uusliberalistista puhetta talouskasvusta ainoana vaihtoehtona, ei ole pakko, sillä me olemme ensisijaisesta ihan jotain muuta kuin kuluttajia.

Minua ei aja nyt kestäviin valintoihin pelko ja syyllisyys vaan armo ja pyhän etsintä. Ekologisen elämäntavan etsiminen ja toteuttaminen ei tunnu pakolta ja luopumiselta vaan vapaudelta. Se on elämää kohtuudessa. Se on hyvää elämää, sillä siinä elämässä ehtii olemaan ihminen ja kohtaamaan pyhän.

_______________________________________________________________

Hesarin jutun lisäksi mielenkiintoista luettavaa aiheeseen liittyen löytyy esimerkiksi näiltä sivuilta:

Epäkasvusta: http://www.degrowth.fi/p/esittely.html

Kohtuudesta: http://www.kohtuusvaarassa.com/

Omavaraisuudesta sekä energian ja työn suhteesta: http://rihmasto.fi/artikkelit/elamamme-perusteista

Ekoteologiasta: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?Open=Open&cid=results-fi&eur=%E2%82%AC&query=ekoteologia&Hae=Hae

Ekopaastosta: http://www.ekopaasto.fi/fi/etusivu

– Mirka Maaria