Havaintoja eroista
1) Eroaminen pakottaa huonon musiikin pariin. Ennustan seuraavan iltalehtikohun: Jouni Hynynen kuunteli kuitenkin Eriniä!
2) Eroaminen tuntuu siltä kuin menettäisi jonkun raajansa. Kädet ja jalat ovat useimmille itsestäänselvyyksiä, eikä niistä missään nimessä halua luopua. Siksi ihminen tekee useimmiten kaikkensa pitääkseen niistä kiinni. Lopulta käy kuitenkin kuten James Francolle elokuvassa 127 hours (tosin harvemmin näyttää yhtä hyvältä kuin Franco).

3) Eroaminen sumentaa arvostelukyvyn. Jos eroa seuraavien tekojen motiivina on toisen loukkaaminen, kosto, katkeruus, pettymys, ikävä, yksinäisyys tai viha, syntyy useimmiten vain lisää kaikenlaista sotkua. Tätä voi toki käyttää myös tekosyynä kaikenlaisen hölmön tekemiseen.
4) Erossa tärkeää ei ole se kenen tai minkä syy kaikki on. Loppujen lopuksi kaikki erot johtuvat yhdestä syystä: toinen tai molemmat lakkaavat tahtomasta. Lähes aina molemmilla on tarvetta katsoa peiliin.
5) Tarvitaan ystäviä, jotka kestävät itkut ja muutoksen.
6) Raamatussa sanotaan kaikenlaista tästä asiasta. Myös sellaista kuin että: ”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” Ps.34
(Tämä on esipuhe Minna T.:n huomiseen juttuun, jossa hän vastaa lukijakysymykseen eroamisesta.)
Kirjoitin aiemmin siitä, kuinka ihmiset kuolinvuoteellaan katuvat kuulemma yleisemmin sitä minkä ovat jättäneet tekemättä kuin sitä mitä on tullut tehtyä. Tällainen katumus koskettaa enemmän naisia kuin miehiä. Jos nykypäivän nuoret naiset elävät 80-vuotiaiksi voivat katumuksen aiheet sairaalavuoteen vierellä olla tietysti toiset. Usein liiallinen kiltteys elämässä on kuitenkin naisten ongelma.