Kun lähdin viime perjantaina töistä huomasin vapaa-ajattelijoiden liimanneen työpaikkani aukioloista kertovaan tauluun kehotuksen erota kirkosta. Kehotuksessa kerrottiin mitä kaikkea kahden hengen taloudessa voitaisiin vuosittain ostaa sillä rahalla, joka menee kirkollisveroihin. Luukun 19 kysymys käsittelee kirkollisveroa.

Suomessa veronkanto-oikeus on ainoastaan luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla. Veroäyri määräytyy kunnan mukaan ja se on keskimäärin 1,3% tuloista. Eikö olisi oikeudenmukaista, että kaikilla uskonnollisilla yhteisöillä olisi oikeus kantaa veroja? Minun puolestani näin voisi olla. Silloin muiden yhteisöjen tulisi ottaa osansa myös niistä valtion kirkolle osoittamista tehtävistä, joita he eivät tällä hetkellä hoida. Samat oikeudet tuovat myös samat velvollisuudet.

Kaikilla yhdistyksillä on lupa kerätä jäsenmaksuja. Useat kristilliset yhteisöt perivät jäseniltään niin kutsutut kymmenykset. Tämä tarkoittaa 10% palkasta. Ev.lut. kirkolle riittää 1,3%, koska kirkkoon kuuluvia on niin paljon. Pienet uskonnolliset yhteisöt eivät pystysi kattamaan toimintaansa pelkällä 1,3% vero-osuudella. Haluavatko kaikki yhteisöt edes vaihtaa nykyisen tilanteen yhtäläiseen veronkanto-oikeuteen?

Yhteisöveroa valtio perii kaikilta yrityksiltä ja osa yhteisöverosta jaetaan edelleen kirkolle. Viime vuonna luterilainen kirkko sai kerätystä yhteisöverosta 2,55%. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jokainen muslimien omistama yritys maksoi vuonna 2011 yhteisövero-osuudestaan 2,55% valtion kautta evankelisluterilaiselle kirkolle ja se jurppii monia. En ihmettele yhtään.

Ruotsissa kaikilta kansalaisilta kerätään hautausveroa kuuluivatpa kirkkoon taikka eivät. Suomessa hautausmaiden ylläpito on edelleen kirkon tehtävä. Tämä tarkoittaa myös kirkkoon kuulumattomien hauta-alueista huolehtimista. Yhteisöveroista saatuja tuloja käytetään mm. tähän ja näitä tehtäviä eivät hoida ne yhteisöt, joilla ei veronkanto-oikeutta ole. Vapaa-ajattelijoilla on joitakin omia hautausmaita, joita he hoitavat talkoovoimin.

Minä en käy koskaan uimahallissa ja minulla ei ole lapsia, jotka käyvät kunnallisessa päiväkodissa, mutta kunnallisveroni menevät myös sinne. Näin on myös kirkollisverojen kohdalla. Kaikki eivät jakaudu kirkon toiminnassa niin, että jokainen jäsen hyötyisi yhtä lailla. Minulla ei ole lapsia jotka menevät koulun jälkeen kirkon iltapäiväkerhoon, minä en hae ruokaani leipäjonosta, minä en ole käynyt kirkon perheneuvonnassa, enkä mielenterveysneuvonnassa, en asu kirkon tukemassa asunnossa ja vanhustyöndiakoni ei käy luonani kylässä. On kuitenkin hyvä, että kirkollisverojani käytetään näihin kohteisiin.

Kuva: MTV3, Leipäjono Helsingin Kalliossa

On kohteita jonne en toivoisi kirkollisverojeni menevän ollenkaan tai ainakin toivoisin, että prosenttisuhteet olisivat toiset kuin nykyään. Enemmän saisi mennä hädänalaisten auttamiseen, vaikka ensikädessä hädänalaisten auttaminen onkin valtion heiniä. Jos kirkollisvero otetaan kokonaan pois, ottaako valtio kopin siitä osasta heikoimpien auttamista, jota he eivät tällä hetkellä hoida? Leipäjonossa ei nimittäin kysytä kuuluuko nälkäinen kirkkoon vai ei.

Sen suhteen olisi hyvä, että kirkollisveroa ei olisi ollenkaan, että oppisimme enemmän auttamaan toisiamme vapaaehtoisvoimin. Tällä hetkellä kirkko on niin työntekijälähtöinen, että verovaroilla ostetaan ammattilaisia. Monet tehtävät kirkossa olisi hoidettavissa seurakuntalaisten oman ammattitaidon kautta. Näin kirkosta tulisi myös yhteisöllisempi.

Ja niitäkin vielä on, jotka ovat iloisia siitä, että heiltä kerätyillä verovaroilla kirkoissa järjestetään joka sunnuntai jumalanpalvelus. Verovaroilla maksetun palkkani tiimoilta kirjoitin myös tämän tekstin. Kirkkoon kuuluminen on kuitenkin vapaaehtoista ja siellä saa käydä, vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan. Ja vaikka eroaisit nyt kirkosta, minä kirjoitan tänne taas ensi viikolla.

Tarkemmin kirkollisveroista täältä