Luukku 17: Onko Jumala nainen tai musta?

number_17.jpg17. päivän kysymys on: Kumpi on parempi Jumalan roolissa, Alanis Morissette vai Morgan Freeman? Edellinen esiintyy Jumalana elokuvassa Dogma (1999) ja jälkimmäinen Bruce Almighty (2003).

Dogma on ihan viihdyttävä elokuva, Bruce Almighty aivan laittoman huono, sieluun särkee, kun sitä katsoo. Mutta Jumalan tuominen kankaalle näyttelijän hahmossa on ihan mielenkiintoista.

Jumalaa on kuvattu kuvataiteessa jonkin verran, tunnetuin kvaus lienee tämä. Jeesusta on kuvattu enemmän. Ilmeisesti se on helpompaa, koska vaikka Jeesus on Jumala, hän on myös ihminen. Jeesus esitetään usein vaaleaihoisena, keskiruskeatukkaisena, sinisilmäisenä miehenä. Se on autenttisuuden kannalta arveluttavaa, koska Lähi-idässä syntynyt mies on todennäköisemmin ollut tummaihoinen, ruskeasilmäinen ja mustatukkainen.

Kuvataide, oma ympäristömme ja se, mitä kulttuurimme ihannoi, tai mihin se liittää tietynlaisia ominaisuuksia, on muokannut käsitystämme Jumalasta ja Jeesuksesta. Jumalan ajatellaan usein olevan viisas, voimakas, valtaapitävä, yhtäaikaa ankara ja lempeä sellainen kuvaus on sopinut varmaan pitkän aikaan länsimaalaisessa kulttuurissa vanhahkoon, harmaantuneeseen mieheen. Mies on ollut valtaapitävä sukupuoli, vanhuus on ilmentänyt viisautta ja lempeyttä, mieheys voimakkuutta ja ankaruutta.

Siksi sekä Alanis Morissette että Morgan Freeman ovat loistavia valintoja esittämään Jumalaa, sillä ne kyseenalaistavat totunnaiset mielikuvat ja pakottavat pohtimaan, miksi edelleen moni sanoo ajattelevansa valkopartaista vanhaa miestä, jos pitää kuvitella, miltä Jumala näyttää. Miksi viisas, valtaapitävä, voimakas, lempeä ja ankara, ei luo mielikuvaa nuoresta naisesta tai mustasta miehestä? Mielikuvat Jumalan ulkonäöstä kertovat enemmän meistä ihmisistä ja normeistamme kuin Jumalasta.

Kysymme niitä asioita edelleen joka puolella maailmaa: miksi käsitykset sukupuolesta ovat normitettuja? Miksi etninen alkuperä helposti määrittää käsitystä ihmisestä?

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, siinä mielessä jokainen meistä näyttää Jumalalta. Ja jos ulkonäkö unohdetaan, niin yhtälailla voidaan ajatella meillä kaikilla olevan jotain ominaisuuksia Jumalalta, joka loi meidät omaksi kuvakseen, siitä kirjoitinkin aiemmin täällä.

                   Kumpi vastaa sinun mielikuvaasi Jumalasta enemmän tämä…

alanis1.jpg

                                                     …vai tämä?

morgan.png

 

Niin ja näytä se jumalallinen kauneutesi ja hyvyytesi jakamalla omastasi vähempiosaisille: osallistu keräykseemme, niin hankimme kaivon sellaiseen paikkaan Afrikassa, jossa puhdas vesi ei ole itsestään selvyys.

Kulttuuri Leffat ja sarjat Höpsöä Uutiset ja yhteiskunta

Luukku 16: Pitääkö ystävän uskoa Jumalaan?

2012_12_.jpgLuukussa kysytään: Onko minulla ystäviä, jotka eivät jaa ajatuksiani uskosta, eivätkä usko Jumalaan tai kuulu kirkkoon? Ja vielä: hyväksynkö heidät sellaisina vai rukoilenko salaa heidän puolestaan?

Kyllä, kyllä minulla on ystäviä, jotka eivät usko samalla tavalla kuin minä tai eivät kuulu kirkkoon. Ja kyllä he ovat ystäviäni siinä missä uskovatkin. Myös minä koen, että saan olla heidän seurassaan juuri sellainen kuin olen. 

Tietysti monet ystävistäni tulevat samasta maisemasta kuin minä itse, ovat työkavereita tai seurakuntalaisia, joista on tullut ystäviä. Mutta eivät kaikki. Ajattelen, että silloin kun ihminen on sinut oman jumalasuhteensa tai vakaumuksensa kanssa, toisenlainen uskonnollisuus tai uskonnottomuus ei ole uhka.

Olen itse kasvanut vahvan uskonnollisen perinteen keskellä ja kokenut toisinaan ystävieni keskellä erilaisuutta, katsonut maailmaa marginaalista. Joskus omaa taustaansa on hävennyt, mutta enimmäkseen olen ollut siitä onnellinen. Olen myös kahden uskonnontutkijan lapsi, ja siksi saanut katsoa tätä maailmaa uskontojen ja kulttuurien vinkkelistä. Erilaiset uskot ja erilainen uskonnollisuus on ollut kiinnostavaa ja sitä on arvostettu. Ennen kuin minusta tuli pappi, olin itsekin kulttuurintutkija. Ja olen tietysti vieläkin. Minulle ajatus ”käännyttämisestä” tai maailman kristillistämisestä on aina ollut hankala.

Toivon, että osaisin nähdä toisen ihmisen ihmisenä, enkä lokeroida häntä ja hänen mielipiteitään esimerkiksi vain uskonnollisuuden kautta. Ei se helppoa ole, mutta olen oppinut, että samasta ja hyvinkin yhteneväiseltä näyttävästä uskonnollisuudesta tai uskonnottomuudesta tulee monenlaisia ihmisiä. Tietysti usko voi tuoda ja tuokin ihmiseen vahvojakin sävyjä, mutta ihminen on elämänkertomuksensa kanssa aina paljon muutakin.

Ehkä joskus vaikeampaa on ”omien” kanssa. Toisinaan ottaa päähän ja tuntuu kipeältä, kun joku ”tietää kaiken”, omii totuuden, ja sen Jumalankin. Mutta haluaisin elää sovussa!

Mutta joo, kyllä minä usein henkäisen ystävieni puolesta ja puoleen. Pyydän heidän elämäänsä kaikkea hyvää, sitä mitä he tarvitsevat: suojaa, rohkeutta ja iloa. Ja rukoustahan se on.

Blogiystävät, te kaikenlaiset, muistakaa meidän joulukeräys!

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Ajattelin tänään