Ystäväperheeni muutti uuteen kotiin. Tänään me kokoonnuimme ihastelemaan uuden kodin tunnelmaa oikein porukalla. Paikalla oli sukulaisia ja meitä ystäviä. Sain siunata heidän kotinsa.

Asettuminen taloksi uuteen kotiin on monesti pitkän prosessin päätös. Tai väliasema, koska usein kotia viimeistellään vielä. Ja pihanlaittoa vasta suunnitellaan tai aloitellaan. Tässä kodissa kaikki oli jo melko lailla paikallaan edellisten asukkaiden jäljiltä. Seiniä oli tapetoitu ja maalailtu, jotta kotiin saatiin oma tuntu. Juuri nyt oli oikea hetki iloita ja kiittää.

Koti ei ole mikä tahansa paikka. Koti, sen ihmiset ja ympäristö jättävät meihin vahvoja jälkiä. Koti on myös paikka, missä haluamme tulla rakastetuiksi juuri sellaisina kuin olemme. Kotona olemme myös kaikkein paljaimpia. Nämä ihmiset tässä tuntevat minut läpikotaisin: minun iloni ja kipuni, suuttumukseni ja suruni. Ja nämä ihmiset tässä jakavat sen kaiken minun kanssani. Ja se on paljon se.

Kiitimme yhdessä tästä kauniista kodista ja siitä, että tällä perheellä on tässä maailmassa tällainen turvapaikka. Oma kolo.

Ja pyysimme, että Jumala siunaisi tämän kodin asukkaita ja kaikkia heidän läheisiään, rakkaita ihmisiä.

”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä”, luki meille perheen tokaluokkalainen.