Voiko Jumalan nähdä?

 

is.jpgoravva_hautausmaalla.jpg

 

Muutama viikko sitten  minulla oli työtehtävänä  saman päivän aikana kolme toimitusta;  kaksi hautaan siunaamista ja vihkiminen.

 

Ensimmäiseksi haudan lepoon saatettiin pidetty vanhus. Saattoväkä kokoontui paikalle kymmeniä;  ystäviä, lapsia, lapsenlapsia ja naapureita. Hautaan siunaaminen toimitettiin haudalla ulkona ja yhdeksi virreksi oli valittu Suvivirsi. Samalla kun saattoväki lauloi ” linnut laulujansa visertää kauniisti”, niin linnut lauloivat myös kuin tietäen, että näin pitää nyt juuri tehdä.  Oravat hyppivät puusta puuhun ja tikka hakkasi toista puuta vähän ärsyttävästikin. Aurinko paistoi hautausmaalla kuin lohduttavaa valoa tuoden tuonpuoleisuudesta. Eräs kertoi, että juuri tuollainen edesmennyt äiti, mummo ja isomummo oli ollut. Kuin hyppelevä orava, nakuttava tikka ja laulava lintu. Olin liikuttunut.

 

Seuraavaksi oli äkillisesti kuolleen hautaan siunaus. Astuimme sisään auringonpaisteiseen kappeliin ja kun toimitus alkoi, yhtäkkiä alkoi satamaan aivan kaatamalla ja ukkonen jyrisi. Sade ja ukonilma kesti vain tasan sen siunaustoimituksen ajan. Loppusoiton aikana paistoi taas aurinko.

 

Rankkasateen säestäessä siunaustoimitusta, oli lupa itkeä kovaa ja vuodattaa suuri kyyneleitä. Sade teki surun helpommaksi. Sateen keskeltä kuuluivat sanat: ”Herra kirkastakoon kasvonsa teille  ja antakoon teille rauhan”. Toimituksen jälkeen suru oli puhtaampaa. Sitä oli kevyempi kuljettaa mukana.  Todelta tuntuivat myös siunaustoimituksessa luetut sanat: ”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän.”

 

Viimeisenä työtehtävänä oli avioliittoon vihkiminen. Kun morsian ja sulhanen lupasivat tahtoa rakastaa toisiaan myötä ja vastoinkäymisissä, katsoin samalla ulos ja näin vasemmalla puolen kirkkoa vesisateen ja oikealla auringonpaisteen. Kauempaa kajasti sateenkaaren värit.

 

Kaikki työpäiväni eivät ole tällaisia (en muista kyllä Luojan koskaan samalla tavoin säestäneen ilmoja toimituksen luonteen mukaan).Mutta niinäkin päivinä, jolloin en näe ja tunne Jumalaa näin konkreettisesti tiedän, että Hän on kuitenkin kanssani. Hän on myös sinun päivässäsi mukana.  

is.jpg_kirkko_ja_sateenkaari.jpg

Puheenaiheet Työ Ajattelin tänään Vastuullisuus

Ole täydellinen!

minna.jpg
Täydellinen vartalo, täydellinen asu, täydellinen juhlameikki, täydellinen parisuhde, täydellinen ura, täydellinen äitiys. Putoan silloin tällöin mahdottomien vaatimusten ahdistuskuoppaan. En pysty, jaksa, halua, voi, kykene, osaa tai aio. Ja sitten kun avaa Raamatun (jos siellä edes olisi jotain lohdullista) niin törmään jakeeseen ”olkaa siis täydellisiä…” (Matt.5:48). Tsiisus, onko Jeesuskin mukana tässä loputtomien vaatimusten salaliitosssa?

Uskoon liitetään pinttyneen yksiselitteisiä oppeja ja niiden noudattamista. Suora tulkinta voisikin olla, että  täydellisyys uskossa toteutuu kuuliaisella sääntöjen noudattamisella. Että jos käyt paljon salilla, saat timmin kropan, jos seuraat muotipalstoja, voit löytää upean asun, jos käyt kirkossa ja pidät vetskarin kiinni, niin kelpaat Jumalalle.

EIIII! Jyrähtää Jumala ja minäkin. Täydellisyys on tässä Raamatun tapauksessa rakkautta. Jumalan ihan oikeasti tykkää meistä ja tuosta oikeasti täydellisestä tykkäämisestä voi löytää välähdyksiä niissä hetkissä kun mokaa totaalisesti ja pystyy kohauttamaan olkapäitään ja naurahtamaan itselleen. Silloin kun tekee virheen ja saa anteeksi. Silloin kun pystyy ajattelemaan jotenkin nätisti siitä ihmisestä, jota ei ole voinut sietää silmissään.

Ikä ja lapset on tehneet minusta armollisemman itselleni ja toisille. Täydelliset kodit ovat pelottavia, koska niissä ei tunnu asuvan leikkiviä lapsia. Täydellisiltä vaikuttavat parisuhteet  hajoavan nekin. Täydelliset vartalot jäävät väistämättä nuorempien varjoon. Pysyvää näyttää olevan vain minun epätaydellisyyteni ja Jumalan loputon ja vaatimuksista vapaa myötätunto minua kohtaan.    

Suhteet Oma elämä Mieli Raha