Se löi mua tahallaan, väittää poikani iltapäiväkerhokaveristaan. Eikä sitä asiaa ollenkaan selvitetty, eikä kukaan ohjaaja nähnyt mitään, jatkaa seitsenvuotias.

Lupaan olla iltapäiväkerhon ohjaajiin yhteydessä. Seuraavana päivänä pojat saavat selvitettyä riitansa. Lyöjä ei mielestään lyönyt tahallaan, vaan vahingossa, koska oli niin korispeluun lumoissa ja pallonhimo vei järjen.  Kun on asia on selvitetty ja anteeksi pyydetty, haluavat edellispäivän riitapukarit nähdä toisiaan myös illalla. Ja pelata korista. (tapausesimerkki on totta ja tapahtui toissapäivänä)

 Pariterapian vastaanotolla nainen kertoo miehensä kiusanneen häntä tahallaan 15-vuotta. Mies on piikitellyt ja vähätellyt ja jättänyt tahallaan kaikki kotityöt hänen kontolloon. Nainen on vahvasti sitä mieltä, että mies on hänen kanssaan vain siksi, että tarvitsee jonkun jota kiusata.  (tapausesimerkki on keksitty ja taustalla on useita samankaltaisia tarinoita, ei yksittäistä yhtä tapausta).

Usein meillä on taipumusta ajatella, että riidassa toinen on tahallaan ilkeä ja haluaa minulle varta vasten pahaa. Todellisuudessa minä en ainakaan ole tavannut  läpikotaisin niin pahaa ihmistä kuin ehkä kerran (enkä hänestäkään voi olla ihan varma). Yleensä ihmiset  aiheuttavat toiselle mielipahaa seitsenvuotiaan sanoin ”vahingossa kun se se pallo oli niin tärkeä”. Siis jostain kumman syystä, jota ei oikein osaa itsekään selittää.  Usein ilkeys on oljenkorsi, johon turvaudutaan enemmänkin osaamattomuudesta muuhun kuin puhtaasta pahuudesta.  

Kaikista rakkain ihminen on usein myös vihastuttavin. Siksi erityisesti parisuhteessa esiintyvät riidat ovat usein juuri kaikista riistävimpiä. Muille kiltti ja hyväntahtoinen ihminen voi muuttua parisuhteessa melkein hirviöksi. Ja tähän on monenmoiset syynsä. Väsymys, kiire ja stressi purkautuvat usein juuri kaikista lähimmän ihmisen harteille. Monet toistavat lapsuuden kodissa opittuja malleja melkeinpä samoin käytännöin ja sanakääntein kuin omilla vanhemmilla oli tapana. Niin, vaikka nämä tavat olisivat olleet itsellekin epämieluisia.  Jostain ne ilkeydet tulevat suurella vimmalla, varsinkin väsyneenä ja kiireisenä.

Riidat ovat kuitenkin lähes aina mahdollisuus syventää läheisyyttä niin ystävyyssuhteissa kuin parisuhteessa. Avainsana on siinä, osataanko niitä selvittää. Uskalletaanko toiselle sanoa, että sä loukkasit. Ja osataanko pyytää anteeksi.

Poikani ja hänen iltapäiväkerhokaverinsa löysivät riidan jälkeen toisistaan paremman ystävän, toisen voimia oli testattu. Sovinto mahdollisti  uudenlaisen siteen. Ystävyys kesti myös riidan – jopa lyömisen.

Mielenkiintoista on se, että samanlaisia draamankäänteitä käydään kaikissa ihmissuhteissa läpi. Ihminen ei perusolemukseltaan ole kovin erilainen lapsena ja aikuisena.  Mutta miten paljon helpommalla pääsevätkään elämänsä ihmissuhteissa ne, jota oppivat riitelemään ja sopimaan riitansa jo lapsena?