Tervetuloa Oisko tulta-blogin adventtikalenteriin. Viime vuonna oli niin kivaa vastata teidän kysymyksiin. Ja niinpä sitten päätimme ottaa saman adventtikalenterijutun tänäkin vuonna. 

Tänään, ensimmäisenä adventtina alkaa siis joulunodotus.

Olemme haastaneet toisia Lilyn bloggareita ja saatiin Ammalta ja Why you little-bloggareilta tällaista pohdittavaksi:

Mä haluaisin tietää, mitä tuumitte freeloadereista, eli niistä, jotka eivät kuulu kirkkoon, mutta osallistuvat seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin eli kuorivat kermat päältä ja kaivavat rusinat pullista. Esim. oma lapseni ei ole srk:n jäsen, mutta osallistuu srk:n järjestämiin kerhoihin (hoidon puolesta tosin). Miten ne, jotka liittyvät kirkkoon vain pystyäkseen järjestämään kirkkohäät ja eroavat saman tien (kirkosta)?

Myös kiinnostaa suhtautuminen niihin ihmisiin, jotka eroavat kirkosta sen vuoksi, mitä yksi ihminen politiikassa möläyttelee, sillä hän tuskin edustaa koko evlutin näkökantaa..

Onko kirkosta eroaminen tehty liian helpoksi?

Tämähän on taas ajankohtainen asia pähkittäväksi. Kirkosta on eronnut perjantaisen eduskunnan tasa-arvoisen avioliittolakiäänestyksen jälkeen  yli 8000 jäsentä.   Moni ilmaisee nyt pettymystään kirkkoon. Varmaan myös valtioon, mutta kun valtiosta ei voi erota.

Henk.koht. ajattelen niin, että tulkaa kaikki kirkkoon kuuluvat ja kirkkoon kuulumattomat. Kauhukuva olisi se, että kirkon tai perhekerhon ovella kysyttäisiin jäsenkirjaa.

Ei ihminen ole kirkkoa, vaan kirkko ihmistä varten. Varsinkin nyt toivoisin, että kirkon ovet olisivat auki ja kuulevia korvia ja kanssarukoilijoita löytyisi.  Yhteys Jumalaan on puhdasta armoa, meidän omilla ansoilla ei ole siinä mitään osaa. Onneksi on kirkko, joka monenmoisen sekavuuden ja pätkäihmissuhteiden ja muutosten keskellä pysyy  sentään paikallaan. Kirkko on minulle rauhan tyyssija (siis sekä kirkkorakennus että kirkko yhteisönä). Kirkkoon saa tulla ilman suorituksia ja kelpaamismittareita. Armosta.

Ja samalla minua surettaa se, että ihmiset jättävät kirkon kuka mistäkin syystä. Meidän pitäisi kirkossa sietää toistemme erilaisuutta. Jopa rakastaa toistemme erilaisuutta. Eritavoin ajattelevien sietäminen on vaikeaa. Ristiriitojen sietäminen on varmaan yksi vaikeimmista taidoista. Minusta on huolestuttavaa, jos me haluamme vain samanmielisten kirkon. Sellaisessa ilmapiirissä ei tapahdu kasvua, eikä näennäinen yksimielisyys ole mikään ihanne.  Ei enää nykymaailmassa. Tiedän, että kirkko: sen eritavoin ajattelevat jäsenet ja työntekijät ainakin pyrkivät olemaan oikeudenmukaisuuden puolella, Jumalan työtovereina. Siksi minusta on hienoa saada olla kirkossa töissä ja edustaa armon yhteisöä,  kuulua Jumalan perheväkeen.  Varsinkin nyt. Kirkossa on vahva pyrkimys hyvään. Pyrkimys Jumalan puoleen on olemassa. Se on kirkon peruskivi.

Nytkin, eri tavoin ajattelevien piispojen viesti on yhdessä asiassa sama:  ”Toinen toistemme kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne!”

Toinen asia sitten on,  kuinka kauan kirkolla on varaa tarjota ilmaisia tai edullisia palveluja kaikille.  Jos kirkosta eroaminen jatkuu tätä vauhtia, kirkon varat vähenevät väistämättä. Ja nytkin esimerkiksi seurakunnan parisuhdekurssit ovat joissakin seurakunnissa kirkon jäsenille edullisempia.  Tämän tyyppiset ratkaisut varmasti lisääntyvät seurakunnissa.

Onko kirkosta eroaminen tehty liian helpoksi? Kovin yksinäiseksi ainakin.  Olis upeeta, jos jokainen eroaikeita päässään pyörittävä tai arkkipiispan tai Päivi Räsäsen kommenteista loukkaantunut saisi keskustella jonkun kirkon työntekijän kanssa. Pohtia ajatuksiaan ääneen ja avoimesti ja ilmaista pettymystään. Ja tekisi  sitten ihan ihka oman ratkaisun.  Liian nopeat ja/tai itsekseen pohditut eroamiset eivät tee ihmiselle hyvää oli sitten kyse parisuhteesta tai kirkosta.

Jos kirkon sanoma on itselle ihan yhdentekevä tai uskoo eri tavoin, on tietenkin ymmärrettävää, että ihminen eroaa sellaisen yhteisön jäsenyydestä.  

Mutta hei, nyt alkoi virallinen joulunodotus.  Jokainen saa odottaa joulua oli sitten superhyperuskis tai ateisti. Surullinen tai iloinen.  Tai vaikka omat kannat eivät olisi selviä ollenkaan. Kasvuun kuuluu se, että on välillä aina ymmällään.

Joulu tulla jollottaa (vaikka se sanonta onkin aika ärsyttävä). Joulu tulee meille jokaiselle, halusi sitä tai ei.

• Minna T.
• Kuva: Minna T.