Laajennettu perhe
Elämänkaarellani on muutama päivä, joita en unohda koskaan. Yksi merkittävimmistä on päivä jolloin näin ensi kertaa poikani (kuvassa). Olin istunut mieheni kanssa sosiaalitoimiston portailla ja odottanut sosiaalityöntekijän soittoa. Istuimme siinä ainakin tunnin.
Viimein puhelin soi.
– Voitte tulla. Bioäiti lähti juuri. Hän on allekirjoittanut paperit.
Sitten me allekirjoitimme vuorostamme lomakkeet, joissa lupasimme ryhtyä pienen 8-viikkoisen pojan vanhemmiksi. Samantien lähdimme sijaiskotiin katsomaan omaa pienokaistamme.
Siitä on nyt aikaa yli 9 vuotta.
Jostain ihmeellisestä syystä saimme mieheni kanssa päähämme, että jouluksi kirjoitamme poikamme bioäidille kuulumiskirjeen ja lähetämme kuvia. Joskus päähänpistot ovat huonoja – mutta tästä päähänpistosta olen tosi kiitollinen. Sama päähänpisto tuli mieleemme seuraavanakin vuonna.
Yhtenä vuonna masuäidiltä tuli sosiaalityöntekijän kautta vastauskirje – ja joululahjoja. Siitä alkoi vuosien kirjeenvaihtokaveruus. Kunnes toissakesänä kohtasimme samaisessa sosiaalitoimistossa. Sen jälkeen olemme pitäneet säännöllisesti yhteyttä ilman sosiaalityöntekijää.
Hesarissa oli tällä viikolla juttu adoptioäidistä, joka kirjoitti myös kirjeitä Sri Lankasta adoptoidun lapsensa äidille. Nekin kirjeenvaihdot johtivat lopulta lapsen ja masuäidin kohtaamiseen.
Hesarin jutussa kerrotaan, että tällaiset kirjeet ovat adoptioperheissä harvinaisia. Erään tutkimuksen mukaan suomalaisista adoptioperheistä vain kolme prosenttia on tekemisissä lapsen biologisen perheen kanssa. Luku sisältää myös kotimaiset adoptiot.
– Hyvä, että te jatkoitte vaan niiden kirjeiden kirjoittamista. Kuvat ja kuulumiset konkretisoivat pojan olemassaolon. Niin, vaikka ajattelin mä poikaa muutenkin kokoajan. Näin siis meidän pojan masuäiti koki kirjeet.
En tiedä vastaisivatko kaikki masuäidit jonain päivänä sinnikkään kirjeiden lähettämisten tuloksena. Oman kokemukseni myötä pidän avointa adoptiota hyvänä ratkaisuna. Ja samalla ymmärrän, että aina se ei voisi olla mahdollista tai hyvä ratkaisu. Tiedän, että me olemme tosi onnekkaita, kun yhteys masuäitiin on löytynyt. Ja masuäiti on niin vastuullinen ja hyvä tyyppi.
Ensin lapsia ei meinnut millään tulla ja nyt vuosien päästä meidän laajentuneeseen perheeseen kuuluu monenlaisia ihmisiä.
Seuraavaksi olemmekin menossa tapaamaan poikamme bioisää. Hänkin haluaisi nyt tavata. Jännityksellä jään odottamaan, minkälaisen ihmiseen saan tällä kertaa tutustua.
– Minna T.
Kuva: Ilkka Tuominen
