Tag: armo

  Pilatus yritti selvitä kiperästä tilanteesta käsipesulla,kun häntä vaadittiin tuomitsemaan syytöntä. Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi millään.Syyllisyys, syyttömyys, armo ja oikeudenmukaisuusmenevät mielessä helposti sekaisin. Armo ei ole sitä, että syytön ja oikein toiminut pääsee pälkähästä,se on oikeudenmukaisuutta. Armo on sitä, että syyllinen vapautetaan.Epäoikeudenmukaista, eikö! …entä kuinka löytää voimia armoon silloin,kun toimii itse itsensä syyttäjänä, ja […]

Kaikilla sunnuntailla on kirkossa oma teemansa. Huomenna on erityisen ihana aihe. Ansaitsematon armo. Olen fiilistellyt huomista jumista kuluneen viikon aikana. Päivän aihe auttaa itseä havahtumaan siihen, että messun pitäminen ei ole niinkään suorittamista. Saan olla rauhassa sisäisesti janoisena ja etsivänä. Omana itsenäni. Saan ottaa vastaan. Vaikka olen liturgi eli johdan messun kulkua. Ansaitsematon armo toi […]

Kun julkisuuden henkilö tekee jotakin kyseenalaista ja saattaa itsensä suuren yleisön silmissä häpeään, viihdemedioissa saatetaan herkutella vanhempien kommenteilla. Usein vanhemmilta irtoaakin reaktio, tunteenilmaus ja mielipide. Vanhemmat ovat niitä, joita ihmisten edesottamukset koskettavat syvästi, hyvässä ja pahassa. Vanhempien kommentteja on koskettavaa lukea. Kun mokaillut ihminen on eri syistä julkisessa keskustelussa lytätty ja tehty naurunalaiseksi, kuuluu kuitenkin […]

Olen Pudasjärven lentokentällä, suviseuroissa, kun tämä blogi tulee luettavaksi eli juuri nyt. Meiltä on kysytty kirjoituksia hengellisistä kesäjuhlista. Te olette, ihan ymmärrettävästi, ihmetelleet ketkä näille oikein menevät ja mitä näiltä saa. Eihän täällä ole kiinnostavia artistivieraita tai alkoholitarjoilua, vain samaa saarnaa vuodesta toiseen. Vastaan omasta puolestani, omien perinteisten suvijuhlieni tunnelmista. Ihmiset menevät suviseuroihin, koska se […]

  Tässä eräänä päivänä opiskelijaravintolan kassa ojensi minulle passikuvani, jonka olin joskus sinne pudottanut. Samalla hän sanoi: ”Piti ihan tosissaan miettiä, että kuka kuvassa on. Olet aikalailla erinäköinen nyt. Silmistä kuitenkin tunnistin.” Tuli valahdus, heikotus, huimaus ja ravistus. Tunnistetut silmät vuotivat yli. Tuntui raastavan ihanalta. Tunnisti silmistä! Katsonut silmiini! Minuun! Ravintolan kassa! Joku ihminen.   […]

  Ulko-ovesta sisään astuessani kompastun pojan kenkiin. Eteinen on hujan hajan eikä yksikään päällysvaate naulakossa. Pojan kaverinkin tamineet lojuvat lattialla. Nielen kiukkuni ja huikkaan ystävällisesti – ainakin yritän: Moikka pojat! Onneksi ehdin sulkea suuni, sillä ikivanha levy jo sukupolvien takaa oli lähtemässä käyntiin. Se laulu menee jotenkin näin: ”Enkös minä tuhat kertaa ole sanonut, että […]

Taas tänään yritän muistuttaa itselleni, että ”ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo ja ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.” (Room 9:16.)  

  Jokaisella ihmisellä on asioita, joihin ei vaan pysty. Jollakin se on hissiin astuminen, jollakin toisella tomaatin syöminen, kolmannella vieraan kielen puhuminen tai pikkuötököiden sietäminen. Joku ei kykene sitoutumaan ja toinen ei pysty lopettamaan tupakointia. Syyt voivat johtaa syvemmälle aikaisempiin kokemuksiin tai sitten ne ovat vain harmittomia tapoja ja tottumuksia. Monia niistä ei tarvitsekaan pystyä […]

  Joskus teini-ikäisenä yritin ratsastaa, kerran tai pari. Ratsastustunnilla piti keventää ravia. En koskaan oppinut sitä edes teoriassa, hevonen meni omaa vauhtiaan, omaa uraansa, ei minulla ollut mitään tekoa siinä hommassa. Samanlainen olo minulla on suhteessa blogiteksteihini, ne menevät omaa rataansa, ohjaustani tottelematta. Vaikka kuinka yritän keventää, niin ne pysyvät raskaassa ravissa, ovat turhan henkilökohtaisia […]