Uskomaton matka uskovien maailmaan

jesus-christ-cartoon-04.jpg

”Liberaalien jumala on gnostilainen valo-olento, joka tekee heidän askeleensa ilmaviksi. (…)Jumala ei ole heille ankara isä vaan kaihon kohde, joka saa heidät huokailemaan.(…) He saattavat tanssahdella alttarilla ja pitää vaikka pellennenää. Joulukirkossa he voivat yltyä heiluttelemaan saarnastuolistaan valtaisaa marsupilami-pehmolelua.” 
Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan (WSOY 2012)

Ha-haa ja auts. Enqvist kuvailee uskovaisia kirjassaan kuin jotakin eksoottista alkuperäiskansaa. Tämän meidän luterilaisen kirkon ihmiset hän jaottelee taantumuksellisiin, konservatiiveihin ja liberaaleihin, vaikka valtaosa kuuluukin uskonnollisesti välinpitämättömien tai häilyvien joukkoon. Jaot eivät ole uusia ja pitävät  osaltaan myös paikkansa – tosin parodiset kuvaukset ryhmistä ovat varsin kärjistettyjä.

Kirjan argumentit muodostuvat näistä monesti kuulluista: usko ei vastaa oikeasti mihinkään kysymykseen. Enqvist käy uskonnollisissa tilaisuuksissa ja kuvailee ihmisiä siellä suorastaan runollisin sanakäntein joukkoharhaisiksi ja naiveiksi.  Hän sanoo tuntevansa alakulon sävyttämää myötätuntoa meitä kohtaan. Sinällään on myös yhdentekevää mihin uskonnolliseen ryhmittymään kuulut, koska ainakin Enqvistille kristityt ovat vihdoin yhtä: kaikki yhtä höpsöjä (oma tulkintani).

Kirkko saa kovaa kritiikkiä varsinkin jäsenten kalastelusta lapsikasteen myötä. ”Vain moraaliton instituutio valjastaa lapsen maallisen valtansa vipuvarreksi.” Se on kovasti sanottu. Kaste kun kuitenkin on viime kädessä aina vanhempien(/äidin) päätös. 

”Oman uskonnonharjoittaminen ja siitä kertominen on ihmisoikeus” -toteamasta Enqvist haluaisi selvästi olla eri mieltä. Hän tuleekin siihen tulokseen, että ”tässä tasapainoillaan sananvapauden reunamilla, missä oikeita vastauksia on vaikea löytää.” 

Päädyn Enqvistin kanssa samaan loppupäätelmään: puhumme eri kieltä. Uskonnon kieli on eri kuin uskonnottoman tai tieteen. (Vaikka arjessa minulla ei ole useinkaan vaikeuksia näiden eri kielien ymmärtämisessä.) Enqvist hyökkää  rajusti kristinuskoa vastaan, sortuu kärjistämään liiaksi ja kaivaa likavesiä – se hänelle sallittakoon. Monen ääri-ilmiön vahingollisuudesta olen  hänen kanssaan samaa mieltä. Lopulta kuitenkin se, mikä minulle on totta ja lohdullista Raamatussa, vertautuu hänellä joulupukkiuskoon ja vääränlaiseen vallankäyttöön. Itselleni usko tuo merkityksen elämään; päämäärän ja toivon. Sitä ei voi hangata pois millään.

Jenni antoi minulle taannoin rakastu kirjaan- haasteeksi Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan keskustelukirjan Tiedän uskovani, uskon tietäväni (Minerva 2010). Luin myös sen tässä samalla. Vaikka kirjoissa on paljon samaa, on keskustelukirja tietysti paljon tasapuolisempi kun molemmat ”puolet” pääsevät ääneen. 

Kommentit (5)
  1. Jos olisimme aikanaan jääneet vain tutkimaan Raamattua, emme olisi löytäneet DNA:ta puhumattakaan vähemmän mutkikkaista ilmiöistä. Kuitenkin aikojen saatossa on löytynyt niitä epähurskaita epäilijöitä, joille luonnon tutkiminen on perustunut oman älyn käyttöön ja havaintojen tekemiseen. Heidän ansiostaan nimimerkki JOBkin voi nyt vuosisatojen jälkeen kaikessa rauhassa käyttää tättä tutkittua tietoa hyväkseen ja valjastaa se omien uskonnollisten tunteidensa esille tuomiseen ja todisteluun. Nimimerkki JOB ei kuitenkaan tee itse havaintoja, vaan kuuluu oman uskontonsa auktoriteetteihin sokeasti uskoviin ihmisiin, jonka mielestä 300-luvun Rooman valtakunnassa komiteatyön tuloksena kokoonpannusta kirjasta löytyvät oikeasti kaikkein viisaimmat ja tieteellisimmät selitykset – kuten ”Alussa oli sana”. Kun ”sana” tulkitaan kätevästi uudelleen ”informaatioksi”, on ratkaisu olemassa ja muinaiset raamatuntekstien väsääjät ovat hetkessä muuttuneet nerokkaiksi tiedemiehiksi. Nerokkaita ovat olleet myös Keisari Konstantinuksen asettaman komitean jäsenet, kun he ovat osanneet valita tuohon kirjaan mukaan kaiken olennaisen, jota ainoastaan hieman oikealla tavalla tulkitsemalla myös tieteessä voidaan saavuttaa läpimurtoja :o)

  2. Ateistinen tiede lepää tyhjän päällä!

    Luonto sisältää aivan suunnattoman määrän informaatiota DNA:n muodossa. Mistä tämä informaatio on saanut alkunsa, kun fysiikka ei tue järjestyksen syntymistä itsestään. Kaikki rappeutuu elottomassa maailmassa ja järjestys häviää. Tämä rappeutuminen ulottuu myös DNA:han, jossa virheet lisääntyvät DNA:n omasta virheenkorjaustoiminnasta huolimatta.

    Makroevoluution kannattajat puolustavat järjestyksen kasvua maapallon energeettisellä avoimuudella. – Ei sillä voi perustella järjestyksen kasvua, ellei ole olemassa mekanismeja, jotka pystyisivät suuntaamaan auringosta saatavan energian järjestyksen lisäämiseen. Sellaiset mekanismit kuitenkin puuttuvat elottomasta luonnosta. Järjestys (ja varsinkaan informaatio) eivät voi syntyä itsestään sattumanvaraisin prosessein, joihin evoluutioteoria pelkästään perustuu.

    Tosiasia on se, että aine ja energia eivät voi synnyttää järjestystä ja informaatiota, vaan informaation takana on aina oltava jokin korkeampi informaatio! Kaikkein viisain ja tieteellisin selitys elämälle on siten Raamatun toteamus ”Alussa oli sana” (siis informaatio), joka kaiken elämän ja järjestyksen synnytti.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *