Baltimoren sukuhaaran tragedia – Joel Dicker (2016)

Baltimoren sukuhaaran tragedia – Joel Dicker (2016) Suom. Kira Poutanen. Tammi-  556 sivua

Dickerin edellinen kirja, Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli mielestäni erinomainen teos. Sain sen syntymäpäivälahjaksi äidiltäni. Baltimoren sukuhaaran tragedian taas sain syntymäpäivälahjaksi avopuolisoltani. 

Edellisestä kirjasta tuttu Marcus Goldman selvittää nyt sukunsa menneisyyttä. Hän on koko elämänsä ihaillut setänsä puolta suvusta. Saul-sedän ja Anita-tädin puoli suvusta on rikkaampi, menestyneempi ja kaikin tavoin parempi kuin hänen omien vanhempiensa sukuhaara. Marcus muodostaa serkkujensa Woodyn ja Hillelin kanssa Goldmanien jengin, joka elää yhteisillä lomillaan täydellistä nuoruutta. Ainoastaan kuvankaunis laulajatyttö Alexandra tuo hetkellisiä säröjä poikien onneen, ennen kuin Tragedia iskee.  

Ja Tragedia on varmasti tulossa, siitä muistutetaan jatkuvasti. Eikä kaikki myöskään ole niin kuin ennalta voisi luulla. Lukijan pohdittavaksi jää lähinnä, kenen hahmon kohdalle Tragedia iskee ja mitä valheita lapsille on kerrottu.

Olen aiemmin kirjoittanut ”Ne jotka jäävät” sekä ”Valas nimeltä Goljat”-kirjoista. Nämä ovat myös teoksia, joissa selvitetään sukujen salaisuuksia. Dickerin kirja eroaa näistä selkeästi, sillä se on kirjoitettu jännärin muotoon. Varsinkin kirjan loppua kohti edetessä jokainen luku loppuu cliffhangeriin, jossa korostetaan tulevia yllätyksiä. Täydellisen elämän yllä leijuu jatkuvasti painostavia pilviä, jotka pakottavat kääntämään uuden sivun. Luin kirjan kahdessa päivässä. Olisin varmaan lukenut muuten alusta loppuun yhdeltä istumalta, ellen olisi nukahtanut kirja kädessä sänkyyn. 

Tällaisia cliffhangereita voidaan pitää halpana tapana luoda jännitystä. Minua se ei kuitenkaan haitannut, sillä kirjan hahmojen tarinoita oli pohjustettu niin juurta jaksain, että heidän elämästään oikeasti kiinnostui. Hahmoille toivoi hyvää, ehkä juuri sen takia, että oli niin selvää, että jotain pahaa tapahtuisi.

Ainoa selkeästi hämmentävä hahmo oli kirjan päähenkilö Marcus, joka varasti nuoruuden rakastettunsa koiran päästäkseen tutustumaan häneen tarkemmin. Tässä on taas esimerkki romanttisesta teosta, joka ei välttämättä tosielämässä saisi aivan yhtä hyvää vastakaikua. Jos menet varastamaan melkein kymmenen vuotta sitten viimeksi tapaamasi ihmisen koiran, joudut todennäköisemmin tekemisiin poliisin kuin rakastavan sylin kanssa.

Dickerin kirja on todella hyvä lukukokemus. Jälkikäteen se vaikuttaa tietysti varsin laskelmoidulta viihteeltä. Mutta sellaisena se toimiikin äärimmäisen hyvin. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja samalla tuttuja tyyppejä niin monesta muusta kirjasta tai elokuvasta. On huonossa seurassa liikkuva nuori, joka rakkauden avulla saavuttaa täyden potentiaalinsa, on menestyjä joka ajautuu lopulta ahdinkoon, on menetetty rakkaus jota pyritään saamaan takaisin. Perinteisiä kaavoja, jotka toimivat edelleen erinomaisesti.

Baltimoren sukuhaaran tragedia lyhyesti

5/5 Kirja suvun sisäisestä ylpeydestä, kateudesta, sekä täydellisestä nuoruudesta jota varjostaa vain tulevaisuuden Tragedia.
Jos pidit Totuus Harry Quebertin tapauksesta, kannattaa lukea myös tämä kirja.

Hyvää

• Mahtava lukukokemus
• Jännittävä
• Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia (ja tutun oloisia)

Huonoa

• Jälkikäteen laskelmoidun oloinen
• Jatkuvia cliffhangereita