Baltimoren sukuhaaran tragedia – Joel Dicker (2016)

Baltimoren sukuhaaran tragedia – Joel Dicker (2016) Suom. Kira Poutanen. Tammi-  556 sivua

Dickerin edellinen kirja, Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli mielestäni erinomainen teos. Sain sen syntymäpäivälahjaksi äidiltäni. Baltimoren sukuhaaran tragedian taas sain syntymäpäivälahjaksi avopuolisoltani. 

Edellisestä kirjasta tuttu Marcus Goldman selvittää nyt sukunsa menneisyyttä. Hän on koko elämänsä ihaillut setänsä puolta suvusta. Saul-sedän ja Anita-tädin puoli suvusta on rikkaampi, menestyneempi ja kaikin tavoin parempi kuin hänen omien vanhempiensa sukuhaara. Marcus muodostaa serkkujensa Woodyn ja Hillelin kanssa Goldmanien jengin, joka elää yhteisillä lomillaan täydellistä nuoruutta. Ainoastaan kuvankaunis laulajatyttö Alexandra tuo hetkellisiä säröjä poikien onneen, ennen kuin Tragedia iskee.  

Ja Tragedia on varmasti tulossa, siitä muistutetaan jatkuvasti. Eikä kaikki myöskään ole niin kuin ennalta voisi luulla. Lukijan pohdittavaksi jää lähinnä, kenen hahmon kohdalle Tragedia iskee ja mitä valheita lapsille on kerrottu.

Olen aiemmin kirjoittanut ”Ne jotka jäävät” sekä ”Valas nimeltä Goljat”-kirjoista. Nämä ovat myös teoksia, joissa selvitetään sukujen salaisuuksia. Dickerin kirja eroaa näistä selkeästi, sillä se on kirjoitettu jännärin muotoon. Varsinkin kirjan loppua kohti edetessä jokainen luku loppuu cliffhangeriin, jossa korostetaan tulevia yllätyksiä. Täydellisen elämän yllä leijuu jatkuvasti painostavia pilviä, jotka pakottavat kääntämään uuden sivun. Luin kirjan kahdessa päivässä. Olisin varmaan lukenut muuten alusta loppuun yhdeltä istumalta, ellen olisi nukahtanut kirja kädessä sänkyyn. 

Tällaisia cliffhangereita voidaan pitää halpana tapana luoda jännitystä. Minua se ei kuitenkaan haitannut, sillä kirjan hahmojen tarinoita oli pohjustettu niin juurta jaksain, että heidän elämästään oikeasti kiinnostui. Hahmoille toivoi hyvää, ehkä juuri sen takia, että oli niin selvää, että jotain pahaa tapahtuisi.

Ainoa selkeästi hämmentävä hahmo oli kirjan päähenkilö Marcus, joka varasti nuoruuden rakastettunsa koiran päästäkseen tutustumaan häneen tarkemmin. Tässä on taas esimerkki romanttisesta teosta, joka ei välttämättä tosielämässä saisi aivan yhtä hyvää vastakaikua. Jos menet varastamaan melkein kymmenen vuotta sitten viimeksi tapaamasi ihmisen koiran, joudut todennäköisemmin tekemisiin poliisin kuin rakastavan sylin kanssa.

Dickerin kirja on todella hyvä lukukokemus. Jälkikäteen se vaikuttaa tietysti varsin laskelmoidulta viihteeltä. Mutta sellaisena se toimiikin äärimmäisen hyvin. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja samalla tuttuja tyyppejä niin monesta muusta kirjasta tai elokuvasta. On huonossa seurassa liikkuva nuori, joka rakkauden avulla saavuttaa täyden potentiaalinsa, on menestyjä joka ajautuu lopulta ahdinkoon, on menetetty rakkaus jota pyritään saamaan takaisin. Perinteisiä kaavoja, jotka toimivat edelleen erinomaisesti.

Baltimoren sukuhaaran tragedia lyhyesti

5/5 Kirja suvun sisäisestä ylpeydestä, kateudesta, sekä täydellisestä nuoruudesta jota varjostaa vain tulevaisuuden Tragedia.
Jos pidit Totuus Harry Quebertin tapauksesta, kannattaa lukea myös tämä kirja.

Hyvää

  • Mahtava lukukokemus
  • Jännittävä
  • Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia (ja tutun oloisia)

Huonoa

  • Jälkikäteen laskelmoidun oloinen
  • Jatkuvia cliffhangereita
kulttuuri suosittelen kirjat

Valas Nimeltä Goliat – Cristina Sandu (2017)

Valas nimeltä Goliat – Cristina Sandu (2017) 265 sivua – Otava

Luin samalla viikolla Tua Harnon Ne jotka jäävät -kirjan, sekä Cristina Sandun Valas nimeltä Goliat. Kirjojen yhtäläisyyksien vuoksi minun oli automaattisesti pakko vertailla näitä toisiinsa.

Valas nimeltä goliat kertoo Albasta, jonka äiti on suomalainen ja isä romanialainen. Hän on asunut lapsuutensa Helsingissä, mutta viettänyt kesät Romaniassa. Isoisän hautajaiset vievät hänet Romaniaan ja Alba rupeaa selvittämään sukunsa tarinaa. Miten isä on päätynyt Suomeen, miten Ceausescun diktatuuri on näkynyt sukulaisten elämässä ja miten jättiläismäinen valas liittyy tähän kaikkeen?

Siinä missä ”Ne jotka jäävät” keskittyi kuvaamaan rikkinäisten ihmisten taistelua, on Sandun kirja kepeämpi. Ehkä ympärillä tapahtuvien traagisten asioiden vuoksi on pakkokin keskittyä näkemään maailman hyvät puolet. Romanialaisessa Punaisessa kylässä on köyhyyttä, henkilöhtaisia menetyksiä sekä salaisen poliisin fasismia, mutta nämä esitetään lapsen silmin, jolloin kaikesta kuitenkin aina selvitään.

”Ne jotka jäävät” oli melankolinen, Valas nimeltä Goliat värikkäämpi ja tulevaisuuteen enemmän uskova.

Kirjan nimi ”Valas nimeltä Goliat” kuvaa sitä, miten tärkeitä hyvät tarinat ovat. Alban isoisä vei poikansa katsomaan jättimäistä täytettyä valasta. Jokaisella mukana olleella on hieman erilainen muistikuva kuka oli paikalla ja mitä oikeasti tapahtui. Diktaattorin hallitsemassa maassa totuus ja tarinat sekoittuvat toisiinsa. Ja onko sillä loppujen lopuksi mitään merkitystä, me kaikki kuitenkin katsomme maailmaa omien tarinoidemme kautta.

Kirjan parasta antia olivatkin kuvaukset romanialaisesta pikkukylästä, sen ihmisten uskomuksista ja tavoista. Se miten Alban Flavia-mummo kertoo kuulleensa isoisän sielun kävelleen talossa yöllä, vaikka todellisuudessa kyseessä olikin vain yöllä herännyt Alba. Saman asian voi kokea monella tavalla ja nämä tavat ovat aivan yhtä arvokkaita. 

Olen vuosia sitten käynyt vaeltamassa muutaman päivän Romanian maaseudulla, hyvin lähellä kirjan tapahtumapaikkoja. Saimme matkakaverini kanssa pystyttää teltan erään vanhan mummon takapihalle ja nukkua siellä yön yli. Vieraanvarainen mummo antoi meille matkaevääksi vielä ylpeänä itsetekemäänsä Brynza-juustoa. Voin hyvin kuvitella että tämä mummo voisi olla kirjan Flavia-mummo.

Valas nimeltä Goliat on saanut paljon kehuja rikkaasta ja monipuolisesta kielestään. Minua tämä monipuolisuus lähinnä häiritsi. Kirjaan piti keskittyä ja antaa sille aikaa, jotta teksti eteni. Monilla kirjan lukemiseen on vaadittu useita aloituksia, sillä sen alku on varsin repaleinen ja poukkoileva. Pikkuhiljaa palaset kuitenkin rupeavat loksahtelemaan paikoilleen. Ainoa palanen joka jäi irtonaiseksi, oli Alban poikaystävä Albert, joka huiteli ympäriinsä ja jäi varsin ulkopuoliseksi hahmoksi, jonka merkitystä en ymmärtänyt. 

Kirja on kaunis ja siitä jää hyvä mieli. Koska kyseessä on myös vuoden 2017 kaunokirjallisuuden Finladia-ehdokas, voi ylpeillä lukeneensa korkeakulttuurisen teoksen.

Valas nimeltä Goliat lyhyesti

4/5 Kaunis tarina kahden kulttuurin välissä elämisestä sekä erään suvun käänteistä.

Hyvää

  • Punaisen kylän elämä
  • Positiivisuus, kauneus ja hyväksyntä
  • Flavia-mummo 

Huonoa

  • Vaatii aikaa, vaikealukuinen
  • Osa hahmoista jäi etäiseksi 
  • Albert
kulttuuri kirjat