Ihana iity- (palsta Puolivahingossa) nimesi minut tuossa The Versatile Blog Award-jutussa ja olin aivan mielissäni. Mietin tarkasti ketä itse nimeän ja  sitten kirjotin ja kirjotin  ja kirjotin ja olin hyvällä tuulella. Mutta julkaisemisen jälkeen juttu näkyi yhteen pötköön kirjoitettuna, ilman kappalejakoa, ilman mitään asettelua. Yritin uudestaan. Ja uudestaan, ja vielä kerran, ja senkin jälkeen vielä, […]

                             ”Rahalla voi ostaa talon, mutta ei kotia, kellon, mutta ei aikaa, vuoteen, mutta ei unta, kirjan, mutta ei viisautta, lääkärin avun, mutta ei terveyttä, valtaa ja aseman, mutta ei kunnioitusta, verta, mutta ei elämää, seksiä, mutta ei rakkautta” (kiinalainen sananlasku) Köyhänä […]

Harrastan siis sitä postcrossingia, jota fiilistelin täälläkin jokin aika sitten. Kortit tuottavat valitettavan usein pettymyksen: kuva jostain nevö-hööd rakennuksesta ja takana aina suunnilleen samat tarinat: ” Hei! Olen Umweltverschmutzung, 25-vuotias sakasalaistyttö. Harrastan lukemista ja kuntosalia ja minulla on kaksi koiraa. Hyvää kesää ja happya postcrossingia!” Kaikki tämä tietysti yleensä kolmannella kotimaisella (vaikka on niitä unkarinkielisiäkin […]

ja tässä niistä yksi: Patricia Tudor-Sandahlin kirjoittama kirja ’Tuhat syytä kiittää’. Kuuluu tästä lähin ikuisesti mun LueNäitäJosHaluatOnnellisenElämän-hyllyyn. Samalla hyllyllä majailevat Joseph Murphyn ’Alitajuntasi voima’ ja Anthony de Mellon ’Havahtuminen’. Suosittelen just sulle; lue edes yksi näistä tänä kesänä, ja ehkä syksyn tulokin tuntuu sitten helpommalta sietää, kuka tietää. Vau mitkä riimit. My God!

Koska se suunniteltu inspiraationlähde-postaus on vielä tiukasti mietinnän asteella, mutta sormet syyhyää käpälöidä näppäimistöä, kerron vähän höpöjä asioita mun papasta ja leuhkin pikkuisen sillä, mitä kaikkea löysin tänään alesta. Final Sale suomeksi: taivas. Niin. Minun pappa se soitti tänään. 76-vuotias superpappa, joka on syksyllä lähdössä painonnoston veteraaniMM-kisoihin, eikä siis istumaan katsomoon, vaan metsästämään Suomelle mitalia. […]

Runosuoni on ollut harvinaisen ehtynyt muutaman päivän ajan, ja alan olla huolestunut. Voidaan jopa puhua runosuonikohjusta, joka paitsi näyttää myös tuntuu ikävältä. Mihin inspiraatio katoaa? Minne hermot menee? Miksei itku auta markkinoilla?  Ja mikä neuvoksi? Aloitan nyt yksiosaisen trilogian aiheesta ”miten inspiroitua”. Täältä pesee. … … Tai sitten ei. Taidan lähteä etsimään kadonnutta kekseliäisyyttä, hävinnyttä […]

Olen 28-vuotias opiskelijanainen, muusikko, äiti ja keittiöfilosofi