Lapsia on kahta lajia

Kumpaan lajiin sinä kuuluit? Tai kuulut?

Tämä asia on pakko ottaa esille, ennen ylihuomista. Silloin saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Se voi olla taas alku petokselle, tai melkein kuukauden kestävälle kieltäymykselle.

Olitko sitä lajia, joka syö joulukuun kolmantena joulukalenterin kolmannesta luukusta tulevan suklaan, neljäntenä neljännestä, viidentenä viidennestä, eikä voisi kuvitellakaan avaavansa yhtään luukkua, ennen kuin on virallisesti lupa? Sitä lajia, joka tuntee julman omantunnon pistoksen, jos kurkistaakin liian aikaisin?

Vai sitä lajia, joka on ennen joulukuun kolmatta syönyt jo koko kalenterin puhtaaksi suklaasta, mutta on sulkenut luukut uudelleen, niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut?

Minä olin ensimmäistä. Kärvistelin suklaanhimoissani koko joulukuun, mutta yhtään luukkua en IKINÄ avannut, ennenkuin oli uusi päivä. Joskus teininä tosin valvoin niin myöhään, että kello tuli yli kahdentoista, ja annoin itselleni luvan avata uuden luukun. Tämä oli oikeasti pyhä asia.

Kunnes. Mustakin tuli luopio. Se oli joulukuun alkua vuonna 2008, kun asuin ensimmäisessä omassa kämpässä, ihan itsekseni. Olin ostanut muutamaa päivää aiemmin eurolla tai kahdella Vapaa Valinnasta suklaakalenterin, jonka suklaa oli pahaa, mutta suklaata kumminkin. Kotona ei ollut mitään syötävää, ja nälkä oli. Pyhä, melkein koskematon kalenteri nojasi hyllyn päällä seinään, ja houkutteli kamalasti. Ihan kamalasti. Hulluna.

Ennenkuin edes tajusin, olin kovaa vauhtia avaamassa seuraavaa, sitä seuraavaa ja sitä seuraavaa luukkua. Ja hyvältä maistui se paha suklaa. Tuntui kamalan väärältä. Ja kyllä, olin 19, asuin itsekseni ja elelin melkein-aikuisen elämää muuten ihan mallikkaasti, mutta kiusaus vei. Purin kaiken vuosien aikana patoutuneen täyttymättömän suklaanhimon siihen kalenteriin. Olin varma, että äiti kävelee huoneeseen, ja suuttuu. 

Melkein kaduttaa vieläkin. Mutta minun puolustukseksi voidaan sanoa, että avasin luukut numerojärjestyksessä. Viimeinen myönnytys omatunnolle, joka lakkasi olemasta sinä iltana.

Kommentit (19)
  1. Äitit on aina keksiny kivoimmat kalenterit:) ..Oisi ollu itsekin hauska joskus kokea tuo että ois unohtanu syyä kalenterisuklaan..enkä usko että sitä koskaan koenkaan:P Joulukuu on tehty suklaasta:]

  2. Lapsena avasin yleensä siskoni kanssa suklaakalenterit aamulla heti. Sitten meillä oli iso kankaasta tehty kuusi, jossa oli 24 pientä taskua. Niihin taskuihin äiti laittoi yllätyksiä, jotka saimme siskon kanssa vuoro aamuina ottaa. 🙂 

    Etukäteen en suklaita syönyt, mutta oli kiva jos unohti/jätti edellisenä päivänä syömättä ja sai seuraavana päivänä enemmän. 😀

    Meillä on kolme kuvakalenteria tänä vuonna. Tyttärellä omansa, jonka mamma osti, mulla spr:n kalenteri ja miehellä Aku Ankan mukana tullut. Suklaakalenterin tuo oieni saa ehkä ensi jouluna. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *