Noloa

Niin. Noloa on ensinnäkin se, että päädyin tähän. Listaamaan muutamia noloja juttuja itsestäni vain siksi, etten keksi muutakaan. Yritän vaan pitää tämän henkitoreissaan korisevan bloginkuvatuksen elossa ja tämä on viimeinen keino.

Nolotusta ja häpeää oon joutunut miettimään myös ihan tosissaan, yhden pääsykoekirjan takia. Nimeltään se on ’Häpeä vähän! -kriittisiä tutkimuksia häpeästä’, ja käsittelee -yllätysten yllätys- häpeää. Mutta se siitä, nyt nolotukset kehiin (nolotus on pienempää ku häpeä, i think, mutta menköön nyt näin).

Ja huom! Seuraavat asiat eivät ole järjestyksessä minkään näkökohdan mukaan, mä annan vaan tulla. Vaikkei ketään muuta kiinnosta, mua alkaa pikkuhiljaa kiinnostaa, mitä kirjoitan seuraavaksi. Khröhöm.

– tykkään Robinin biiseistä

Luova tauko. Mitä mä kehtaan kertoa? Vai olisko toi jo tarpeeksi? Ei. Jatkuu:

– tykkään Backstreet Boysista edelleen

Aika lame. Mitä muuta?

– kuuntelen tällä hetkellä Shakiraa..Underneath your clothes

Voi että mä oon rajoittunut. Pelkkiä musiikkiasioita. Taidan olla ihan nynny kun en saa itestäni mitään nolompaa irti. Nyt jotain hooceejuttua. Hmmm..

– en osaa pitää haarukkaa ja veistä kädessä niinku normaalit ihmiset

No olipa hooceetä. Mut äitin mielestä tuohon asiaan pitäisi saada muutos ja tytöstä salonkikelpoinen. Puhuttiin asiasta viimeksi kun olin 14, muttaku se jäi vaivaamaan. Sitten muuta?

– en uskalla kattoo Scary Movieita yksin, varsinkaan sitä kakkosta

– en uskalla mennä nukkumaan jos valot ei ole päällä

– mulla kasvaa viikset (syytän sveitsiläisgeenejä..ja ne viikset ei muuten ole mitään vaaleita, kevyitä haituvia)

Päästiinkö just asian äärelle ihan oikeesti? Voi olla.

– itken aina kun katson Disneyn Pocahontasin, suurinpiirtein alusta loppuun saakka

– ruotsi on mun mielestä maailman seksikkäin kieli

Toi viimeinen ei ehkä ollut niinkään noloa kuin ihan vaan kummallista..

– en uskalla katsoa uutisia, pelkään akuuttia ahdistuskohtausta

– kun muutan uuteen kämppään, en koskaan jaksa siivota Mitään, en hyllyn hyllyä, en edes vessaa, asetun vaan taloksi

No, tuokaan ei varsinaisesti kertonut mun noloudesta, vaan pelkästä laiskuudesta.

– pelkään kärpäsiä ja lasinsiruja niin paljon, että alkaa aina itkettää kun joudun niitten kanssa tekemisiin

– silloinkin itkettää, kun kuulen jonkun biisin, jonka oon noin 13-vuotiaana liittänyt johonkin ihanaan, saavuttamattomaan ihastukseen

– nukun nalle kainalossa, sen nimi on Pugi

– tunnen itseni paljon koleemmaksi tyypiksi, jos kuuntelen bussissa Motörhedia täysillä kuulokkeista (en edes tykkää koko orkesterista, haluun vaan vaikuttaa tough guylta)

– nauran pieru- ja kikkelijutuille ihan poikkeuksetta

– mun mielestä vyölaukut on yksi nerokkaimmista keksinnöistä ikinä

– nyt soi Phil Collinsin You’ll be in my heart

– en raaski heittää vaatteita pois, vaikka olis mikä..tänäänkin törmäsin yhteen paitaan, joka on ollut mulla 8-luokalta asti ja joka on kainaloitten kohdalta ikävästi kellastunut..mutta ei, en heitä pois

– nyt soi Nordmanin Vandraren..jonain teknoversiona

– osaan sanat ulkoa

– ja laulan mukana

Oiskos noissa jo tarpeeksi tälleen alkuun. Jatkan ehkä joskus, kun taas on pattitilanne, eikä mitään muuta irtoa. Lähden nukkumaan Pugin viereen – heti kun Vandraren loppuu.