Mä täytän tässä kuussa kakskytäviis, ja kestän sen erittäinkin hyvin. Ei tartte olla ihan täysin aikuisfiksu, mutta jotkut ihmiset ottaa jo todesta. Mun ympärillä tätä faktaa ei vaan tahdota kestää. Vanhat 19-20-vuotiaat luokkakaverit on jo ahdistuneet omasta iästään ja mun vuosisaldo näyttää kuolettavalta; ”Eiks susta oo ihan kauheeta olla noin vanha?!” Hehe, musta on pikemminkin ihanaa olla näin nuori ja ilonen. Äiti tuntee ittensä ikälopuksi, kun esikoisvauva onkin yhtäkkiä muka-aikuinen. Pikkusisko riemuitsee ettei ole vielä näin iäkäs käntty, meillä on vuosi ikäeroa.
En oo saanut vielä mitään aikaan, mutta tuntuu, että niin on ihan jees. Mä nukun parvisängyssä, syön kinuskikastiketta suoraan purkista, vaihdan tyynyliinan kerran viikossa, luen pääsykokeisiin, käytän hammaslankaa, en omista pesukonetta tai autoa, luen horoskooppeja (ja uskon niihin vain, jos ne lupaa rahaa ja rakkautta), pyyhin muruset pöydältä lattialle, imuroin kun on tylsää, kaikki asiat pelaa, mä pelaan. Life is good. Loistava ikä.
Täytyis miettiä synttäreitä. Ne huolettaa. Ei siksi, että mun ikä on neljännesvuosisata, vaan siksi, että kavereita on liikaa ja suurin osa riidoissa keskenään. Pitää kutsua kaikki, ja ketään ei voi. Luulen, että ostan kinuskikastikepurkin ja juhlin sen kanssa kahdestaan. Voin tehdä näkkäreistä tornin, läästiä päälle voita ja tökätä koko komeuden päälle 25 kynttilää, sytyttää ja puhaltaa.
Tämmöisen löysin netistä, en tiedä kenelle kuuluu copyraitti, mutta jaan kuitenkin:
Nainen:
15-20 vuotiaana: kuin Aasia – tunnettu, mutta ei tutkittu.
20-30 vuotiaana: kuin Afrikka- kuuma, mutta kuitenkin kostea.
30-40 vuotiaana: kuin Usa – tehokas ja teknisesti viimeistelty.
40-50 vuotiaana: kuin Eurooppa kahden sodan jälkeen – turmeltunut mutta ihana.
50-60 vuotiaana: kuin Venäjä – kaikki tietävät sijainnin mutta kukaan ei halua sinne
Mä kuulun Afrikka-kategoriaan. Kuuma ja kostea. Hyvältä kuulostaa. Ja samoin kaikki muutkin kuvatut ikäkaudet. Ja mitä vikaa on Venäjässä?
Taas ei löydy päätä eikä häntää tästä jutusta, mutta tarkoituksena oli rakentaa aasinsilta kunnianhimoista minä 0-25v-postausta ajatellen. Sellainen on tulossa. Piakkoin. Tulee olemaan ihan mahtava, yeah right. Tähän röhönauru.
Mutta ajattele: kerrankin tiedän, mistä kirjoitan seuraavaksi. Uskomatonta, uutta, uutta.
