En oo kuollut enkä oo kadonnut. Oon hukassa mutta tallella. Ei hätää. Ainakaan paljon. Kiirettä pittää, paketoin jouluruusuja ja atsaleoja ja niitä kaikkia vielä perinteisempiä, minkä pienillä sormillani ehdin. Joskus ehkä palaan ja kerron jotain muutakin kuin pelkkiä tekosyitä kirjoittamattomuudelleni (sana vai ei, ikuinen kysymys kun minun tekstiä lukee). Terveisiä ja piä huolta. Ja hyvvää melkein-joulua, se on jul ihan just.
Oi autuus! Opinnäytetyö on valmis, ellei kukaan sitä koulun päässä teilaa. Minä oon viittä vaille legalized puutarhuri! Nyt se iski: Mulla on ihan just oman elämäni eka ammatti! Vastoinkäymisiä on ollut ihan hulluna, ja sitä paremmalta tuntuu nyt. Melkein tekis mieli tirauttaa pieni onnellisuusitku, mutta vollottaisin varmaan koko yön, aamuun asti, eikä se kyllä sovi. Yöllä nukutaan, aamulla herätään skarppina. Oon järjettömän onnellinen, kuulkaa. Ja aika ylpeäkin.
Ja pieni spoilaus loppuun: Parin viikon päästä työkkäriin.
Mutta ei haittaa:)