Ole hyvä, tai yritä edes

22.10.2012 kultahillokala

Järkyttävä hevonen ja Ameriikan vieraita

Meidän koulun floristiikkatalossa on isot ikkunat. Katsottiin tyttöjen kanssa, miten ratsastaja ja hevonen sujahti ohi, ja mietittiin ääneen, miten ihanaa olisi ratsastaa. Minun ratsastuskokemukset kylläkin rajoittuu ponin selässä istumiseen päiväkoti-ikäisenä, mutta silti, silti.

Mieli muuttui, kun käveltiin koulun jälkeen bussipysäkille. Mainittu hevonen laukkasi meitä kohti täyttä vauhtia aivan vauhkona. Ratsastajan se oli ilmeisesti heittänyt selästä, koska satula roikkui kyljen sivulla. Välillä heppa jäi potkimaan takajaloillaan ja sitten taas juoksi kohti. Iski paniikki: entä jos se juoksee päin? Siirryttiin kiireesti pois tieltä, mutta polle vaihtoi äkkiä suuntaa ja juoksi suoraan autotielle, jolla oli tuohon aikaan tavallista vilkkaampi liikenne. Yksi auto väisti sen täpärästi ja toinen löi jarrut pohjaan. Säikähdettiin aika tavalla; olisi voinut käydä kamalasti, mutta onneksi ei. Hevonen jatkoi täyttä laukkaa tien toisella puolella olevalle pellolle.

Järkevin meistä teki hätänumeroon ilmoituksen irrallaan juoksevasta eläimestä, ja minä etsiskelin merkkejä ratsastajasta. Kauempaa pellolta linkutti ratsastuskypärä päässä tyttö, ja juoksin kysymään, onko kaikki kunnossa. Kuulemma oli. Hevonen oli säikähtänyt, astunut ojaan ja tyttö oli pudonnut selästä. Hevosesta sillä vain oli huoli.

Tyttö jatkoi matkaa sinne päin, mihin hevonen oli lähtenyt juoksemaan, ja me jatkettiin järkyttyneinä pysäkille. Onneksi ratsastajalle ai ollut käynyt kuinkaan. Sydän hakkasi vielä kauan.

Illalla meille tuli ihania, kauan odotettuja vieraita. Lapsuuden kaveri muutti poikaystävineen Atlantin toiselta puolelta Suomeen noin kuuden vuoden jälkeen. Voisi luulla, että oltaisiin kerrattu kaikki se, mitä ei olla moneen vuoteen tiedetty toisistamme, mutta päädyttiin puhumaan poikaystävistä ja niiden vioista, ja tietysti hyvistä puolista. Oltiin, niinkuin oltaisi viimeksi nähty eilen. Ystävät pysyy ystävinä, koska rakkaus joka kuolee, ei ole koskaan syntynytkään.

Minun päivä päättyi hyvin. Toivon samaa ratsastajalle ja sille pelottavalle hevoselle.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

21.10.2012 kultahillokala

Ei se Linda niin laiska olekaan

Se fiilis, kun on saanut aikaan, on loistava. Se itse aikaansaaminen ei välttämättä tunnu niin herkulliselta, mutta sen jälkeinen olo kyllä palkitsee, voi että. Vai mitä sanotte sunnuntaista, joka kuluu aamusta iltaan järjestellessä mm. lannoitteista, maan kalkituksesta, kompostoimisesta ja muusta mieltä ylentävästä kertovaa useampaa sataa paperia järkeviksi kokonaisuuksiksi kansioon, joka on pakko palauttaa huomen aamulla. Ei niin olekaan hauskaa hommaa, mutta oijoi että on helppo olo, kun tuo on tehty, eikä sitä tarvitse tehdä enää koskaan.

Musta on paljastunut hämmentävä puoli: oon aika kova luu, kun yritän. Koska en anna periksi. En näissä asioissa tässä elämän vaiheessa. Mä haluan koulun pois alta ja paperit hanskaan ja sitten menen ja lujaa jonnekin, missä ammatti-ihminen tienaa. Paljon. Hah hah, sanat ”puutarhuri”,”tienaa” ja ”paljon” ei jotenkin istu samaan lauseeseen (tai edes kappaleeseen), mutta minä kutsunkin tienaamiseksi sitä, että saan joka kuussa vuokran maksettua, saan pikku hiljaa velat pois ja voin syödä muutakin kuin leipää ja margariinia.

Viime viikko oli nimellisesti syysloma, mutta lomaa se ei ollut nähnytkään. Paitsi ehkä sairasloman; oli pakko lepuuttaa pari päivää kuumeen takia. Ja ensi viikko vasta onkin yhtä kaukana lomasta kuin puutarhuri hyvästä palkasta. Ensi viikko on viikko, jona teen mun lopputyön iltaisin 8-tuntisten koulupäivien jälkeen kukkakaupassa. Tulee olemaan aika kiirus. Tunnen itseni järkyttävän ahkeraksi. Nousee pian pissa päähän.

Täytyy palata maan pinnalle ja tunnustaa, että tämän päiväinen ankara aikaansaamisuroteko johtui yksinomaan siitä, etten ollut tehnyt ajoissa tehtävää, joka annettiin puolitoista vuotta sitten. Mutta sou fakin vat; ehkä oon ollut viimeiset puolitoista vuotta laiska, mutta tänä päivänä oon tuonut hommaan tasapainoa, ja ens viikolla näytän epäilijöille, että ei se Linda niin laiska olekaan.

Työ ja raha Opiskelu Raha Työ