helluntaiheila poissa pelistä
Jos ei heilaa helluntaina, niin saa olla koko kesän ihan kenen kanssa huvittaa. Mulla on siitä kiva tilanne, että helluntaiheila löytyy, ja se on vielä se, kenen kanssa huvittaa olla. Onnentyttö minä.
Sulosta on vähän huolta. Se yskii koko ajan ja pötköttää vaan soffalla, kun on niin ikävä olo. Ja sillä valuu nenäkin niin paljon, ettei sitä kauheesti voi pussaillakaan, kun muuten on omakin naama ihan räässä. Ei mittään, olkaa hyvät vaan tästä mielikuvasta.
Niin kipeä ja allerginen se ei kuitenkaan ole, ettei voisi katsoa räiskintäleffoja non-stop. Meidän olkkarissa on jatkuvasti käynnissä jonkin sortin verilöyly. Yritä tässä sitten rentoutua.
Päätä särkee, meillä oli eilen minibileet. Minä, Sulo, naapurinsetä ja minun pikkuystäväni, jonka nimi alkaa iillä. Juomien suhteen ei kitsasteltu, ja se nyt sitten tuntuu vähän. Sulo soitteli meille kitaraa, oltiin popkornisotaa, käytiin ratsaamassa tuntemattomien naapureiden kämppiä, juostiin ilman paitoja sateessa ja rääyttiin karaokea. Ihan mukavat kinkerit.
Tarvitaan ihmeparantuminen, että saan Sulon mukaan Turun parhaaseen ja salaisimpaan euroviisu-kisakatsomoon. Jos ei se jaksa nousta sohvalta, miten mä saan sen toiseen kaupunginosaan? Ehkä otan sen selkääni niinkuin pienen koalavauvan (se on myös yhtä söpö) ja poljen nopeasti perille. Tai kiinnitän sen mustekalalla tarakalle.
Sulo tuhisee sohvalla. Se ei saa oikein hyvin henkeä, kun on tuota siittämispölyä ilmoilla niin paljon. Aika kurjaa. Ostin aamulla lähiapteekin tyhjäksi, mutta ei näytä mikään pilleri auttavan. Mitä jos se lähtee sillä millä tulikin? Kerään pihalta rikkaimuriin niin paljon siitepölyä kuin irtoaa, ja tyhjennän sen Sulon nuuskittavaksi? Se alkaa olla ainoa vaihtoehto, mitä ei ole kokeiltu.
On kurjaa, kun pikkurakas on poissa pelistä. Tää olis niin hyvä peli.