Nämä on nyt vähän kaukaa haettuja ilonaiheita, mutta yritän silti. Juttuhan on nyt näin, että eilen mä masennuin Suomen lätkähäviöstä niin pahasti, että meinasi tulla itku. Itku ei tullut, mutta muistin että mulla on suomiviinua jääkaapissa. Lähdettiin mun ystävän (sanotaan sitä vaikka Annaksi) ANNAN kanssa naapurin kisastudiosta meille murskaamaan sinisiä turkinpippureita kirkkaan kaveriksi ja juotiin sotku pois. Maistui muuten ihan kamalalta, vaikka kuinka oli namusia joukossa. Ja holtitonta juomista seuraa hilpeä humala, jota taas seuraa hullu darra.

Eli täällä särkee pää ja olo on tönkkö ja ikävä. Fyysisesti. Nyt tullaan niihin ilonaiheisiin. DE (=daaken eftär) -päivinä ruoka maistuu ihmeellisen hyvältä. Mä söin aamupalaksi hernekeittoa missä oli sairaasti sinappia, sitten hapankorppuja ja mehujäätä ja suklaapatukoita ja join kaks litraa köyhien ihmisten kokista (halpiskolat maistuu mun mielestä paremmalta muutenkin, vai uskottelenkohan vaan, kun mulla ei oo muuhun varaa, dunno). Maha on siis ihanan täysi, mikä tuntuu kivalta. 

Toinen iloinen asia on se, että tällaisina päivinä Sulo (joka on siis samassa tilassa kuin minä) ei hyppää sängystä ylös samantien kun kello tulee yheksän, vaan jää pötköttelemään. Väkisinhän se jää kun olo on niin kammottava, mutta mä oon tyytyväinen. Aamulla on kiva köllötellä ja höpötellä kaikista asioista ennenku noustaan ylös. Ja sekin on kivaa, kun Sulo nukahtaa uudestaan. Sitä on kiva kattoa kun se nukkuu, kun se on niin söpö. Se myöskin pitää hassuja nukkumisääniä ja tuhistelee, ja kun se sitten herää, sen silmät on punaset. Mun mielestä punaset silmät on liikuttavat.

Lisää krapulan etuja seuraa. Krapulassa kaikki suorittaminen häviää. Ei tunnu yhtään turhalta maata kuutta tuntia peiton alla tuijottamassa Pikku Heidiä ja kaapimassa pussin pohjalta eiliseltä jääneitä turkinpuppurinmurusia. Ei tarvitse vaivautua suihkuun, kun tietää, että hetken päästä haisee jo taas hielle; turha yrittää muuta. Ei tunnu tarpeelliselta vastata puhelimeen tai lähteä minnekään, koska voi vedota päänsärkyyn ja oksetusoloon. 

Krapula on myös yllätyksiä täynnä. Uudet kokemukset (kuten ”Miten tää voi tuntua näin pahalta?” -fiilis) on aina toinen toistaan jännittävämpiä. Eilisillan aukkokohdat täyttyy pikkuhiljaa, kun housujen multatahrat selittyy sillä että on ottanut painimatsin naapurin 60-kiloisen koiran kanssa. Infoa tulee joka tuutista. Naapureilla on ollut silmät ja korvat auki. 

Ei irtoa enempää. Menen lääkekaapille. Tai syömään lisää. Black out, finito ja perinteeksi muodostunut ”Enjuoenääkoskaan”.