Yllätys

Elämästä on taas melkeen viikko roiskahtanu ohi, enkä muista siitä mitään, siltä ainakin tuntui äsken. Mutta nyt ku mietin, nii onhan tässä ollut kaikenlaista. Oon ollu siskon juhlissa, kaksissa ylppäreissä, asuntoautossa, citymarketissa, humalassa ja vaikka missä (paitsi bloggaamassa, hyi hyi minua). Lauantaiyönä yllätin itteni rullaluistelemasta toppatakissa ja minisortseissa, yksinäni, sateessa. Mahtoi nekin olla yllättyneitä, jotka ajoi autoillaan ohi. Ehkä. En kyllä tiedä, miten yleinen kyseinen harrastus on nykyään, kun harvemmin oon muualla kuin nukkumassa myrskyisinä lauantaiöinä.

 Mutta jos sain jonkun yllätettyä, oon ihan iloinen. Yllättäminen on hauskaa.

Näille viime viikonlopun ylppäritytöille sanoin, että kyllä me joo tullaan juhliin, mutta ei taida olla lahjoihin oikein varaa, että anteeksi nyt. Ne sanoi että ei haittaa, kunhan tuutte. Muttamutta minäpä sainkin puolivahingossa hommattua sievät korut niille (ja puolivahingossa ei tässä tarkoita samaa kuin ’varastamalla’). Yllätin.

Suloa mä yllättelen melkein päivittäin. Teen sille kaikkia jäyniä (vedän tukasta, nuolasen naamasta tai tekoitken) ja sanon että yllätyyys. Eikö sekin lasketa?

Lahjayllätykset on kaikkein kivoimpia järjestää. Aina, kun löydän kaupungilta jotain kivaa (eikä niin kallista), ostan sen mun lahjavarastoon, jota kerään kaikkien tulevien juhlien varalle. On helppoa, kun joka pirskeitten kynnyksellä ei tarvi lähteä kaupungille stressaamaan. Voi vain avata yllätysten kaapin ja valita jotain sopivaa. Että se niistä henkilökohtaisesti JUST SULLE valituista lahjoista, mutta yllättäähän ne kuitenkin.

Nuorempana yllätin äitin ja isäpuolen aina uusilla lävistyksillä tai hiustyylillä tai raivokohtauksella. Yllätys se on negatiivinen yllätyskin.

Kun kaveri piti kissalleen ristiäiset, mä yllätin. Pukeuduin viimesen päälle mustaan kleopatratyyppiseen mekkoon, ripustin päälleni kaikki kaappeihin kertyneet korut ja meikkasin itteni samoin kaikilla meikeillä, mitä komerosta löytyi. Sitten pyöräilin paikalle muistuttaen lähinnä punaisten lyhtyjen alueen naisen ja joulukuusen risteytystä.

Vappuna yllätettiin Sulon kanssa lähipubin vakkarideekut, ja ilmaannuttiin paikalle nunnana ja jeesuksena. Sulo siunasi yllättävän ammattimaisesti porukkaa, joka yritti samaan aikaan tiirailla mun yllättävän lyhyen hameen alle.

Tänään aion yllättää itseni ja pestä naamani. Mitähän näitten kaikkien viimeviikkoisten meikinjämien alta paljastuu? Se on yllätys. 

 

Kommentit (4)
  1. Loistavia idiksiä:) Mäkin harrastan kehysten (ja valokuva-albumien) keräilyä jemmaan. on ehkä paras lahja saada kehyksissä kuvamuisto jostakin tilanteesta, jonka on jo unohtanu! ..Kaikenlaisten lahjojen, pientenki, ostelu on sairaan hauskaa, ja antaminen melkein kivempaa ku saaminen!hihi

  2. vonpaldanius
    15.8.2012, 09:47

    Mä ostan aina myös jotain halpaa kivaa poikaystävälle, äidille tai ystäville jos tiedän että TUO sopii sille takuulla. Yleensä kun käyn paljon kirpputoreilla ja muuta, ja kattelen aina kaikkien kauppojen alehyllyjä, löydän usein jotain joka sopii ”juuri sille”. Viimeisin ylläri oli ostaa äidille uusi tiskiallas-tulppa kun löysin Clas Ohlsonilta halvalla 😀 Tiesin, että se tarvii tuon, kun vanha mystisesti katosi.  Ostelen yleensä laidasta laitaan, ihan henkilöstä riippuen. 0-3 euron yllärit on aina okei ostaa, kunhan ei osta 30 euron edestä joka viikko 🙂 Tiedän ystävät niin hyvin, että muistan pieniä yksityiskohtia (vaikka muuten muisti on jännästi huono joskus). Yks parhaimmista kirpputori-yllätyksistä oli, kun löysin ystävälleni 2 kpl kahvikuppeja missä oli 3 mustaa kissaa, juurikin kun hänellä ON 3 mustaa kissaa 🙂 Maksoi 50 senttiä kappale, ja sain eurolla kivat tuliaiset 🙂

    Oon muuten ihan himona aina ostamassa tuliaisia, jos menen jonnekin kylään toiselle paikkakunnalle pitkästä aikaa… se on NIIN kivaa! Äidille on nyt tullut tavaksi ostaa joka kerta jotain kun käy, hän asuu reilun sadan kilsan päässä…

    Mietin joskus, että olis kiva olla joku lahja-konsultti kun oon niin innokas ostamaan lahjoja ihmisille 🙂 Nykyäänhän kun on kaikkia ostosapulaisia shoppailuun yms.

    Hyviä yllätyksiä muuten ovat myös postikortit. Maksaa postimerkkeineen noin 2 euroa per kappale. Aina silloin tällöin pyrin katselemaan postikortteja, olisko jotain hauskaa, joskus lähetän sukulaisille muuten vain syysterveisiä ja muuta (mistä tulikin mieleen että nyt taas voisi pitkästä aikaa lähettää postikortteja…)

    Tuli tästä puheenaiheesta mieleen, että kirpputoreilta löytää helposti halpoja kehyksiä. Hyvä lahjaidea on ostella kehyksiä talteen, ja kun tulee joku juhla tai muu, voi kehittää jonkun sopivan valokuvan tai muun kuvan josta kyseinen henkilö saattaa tykätä, tai tehdä kehykseen joku kuva ihan itse. 🙂 Kiertelen kehyksiä ostelemassa myös, ostan aina halpoja ja laadukkaita, niitä löytyy aina silloin tällöin (tai huom. laadukkaita = siistejä edes :D).

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *