Tennarit

Tämän postauksen alkuun oli tarkoitus tulla tyylikäs kuva tänään ostetuista tennareista, mutta kuinka Pantteri nyt sattuikaan niin somasti kameran eteen. Ehkä onkin tarpeen esitellä loputkin perheestäni. Kotonani asuu mieheni K.:n ja itseni lisäksi kaksi maatiaiskissaa. Pantteri on kolmetoistavuotias tyllerö, jonka vatsa on pantterimaisesti läikikäs. Pantteri veljineen pelastettiin kotipaikkakunnaltani maalaistalosta, jossa kissat lisääntyivät villisti. Pantterin veli Vanilja kuoli neljävuotiaana munuaisten vajaatoimintaan. Haikeasti yksinäisyyttään huhuillut tarvitsi seuralaisen, joten eläinsuojeluyhdistyksestä kotiin löysi Salama. Salama on nyt yhdeksän, mun mustavalkoinen poika, joka salaman lailla säntäilee paikasta toiseen kurnuttaen mennessään. Nämä kaksi ovat elämäni suurimmat rakkaudet. Kaikkein vaikeimpinakin hetkinä on joku, jota helliä.

Kissat ovat varmasti yksi syy siihen, miksi parisuhteemme on kestänyt kaksi seksitöntä ja etäistä vuotta. Kun emme enää osanneet koskea toisiamme, suuntasimme hellyyden kissoihin. Kun sanomattomat asiat jähmettyivät välillemme, saattoi aina puhua kissoista. Olivatko ne syöneet, nukkuneet, oksentaneet, ulkoilleet, olleet erityisen kissamaisia juuri tänään, eilen tai ehkä huomenna. K. on ollut ihana kissaisä. Siitä tulee varmasti myös hyvä ihmisisä.

Mutta aiheena olivat siis tennarit. Tai oikeastaan tuleva kesä, johon ajatukseni väistämättä ohjautuivat tepastellessani kevein askelin ympäri tavaratalon kenkäosastoa. Tänä kesänä aion käydä yksillä tyttötreffeillä. Se olkoon tavoitteeni. Aloitin hymyilemällä arasti junassa vastapäätä istuneelle tytölle. Ja katsoin merkitsevästi silmiin toista ulos astuessani.