Tinder I

Löysin eilen ensimmäisen Tinder-parini. Luulin tukehtuvani, kun sovellus ilmoitti uuden parin löytymisestä. Olen nyt rohkeasti pyyhkäissyt välillä oikealle (muille noviiseille tiedoksi, että se tarkoittaa tykkäämistä). En uskaltanut kirjoittaa tytölle mitään. Tuijotin kuvaa ja keskityin tasaamaan rintalastan alla kolisevaa sydäntäni.

Tänään sain Tinder-viestin. Luin sen töissä ja suljin hätääntyneenä koko puhelimen. Iltaan mennessä olin saanut itseni rauhoitettua. Luin viestin uudelleen, eikä mikään siinä viitannut himokkaseen, päällekäyvään yksilöön, joten varovaisesti uskalsin kirjoittaa horjuvan vastauksen.

Mitä sitten pelkään? Sitä, että avuttomuuteni paljastuu. Kuinka kokematon ja hämmentynyt olen ikävuosistani huolimatta. Pelkään selostaa sekavaa kotitilannetta. Pelkään rakastuvani ensimmäiseen ihmiseen, jotta en olisi yksin. Ja entä, jos se joku onkin allerginen kissoille, syö posket rasvassa possua (olenhan itse lähes-melkein vegaani) tai haluaa lapsia, ehkä jopa jo omaa sellaisia. Mä en tykkää lapsista, ottaisin kotiini mieluummin asumaan mummelin tai villieläimen. Tai entä, jos kukaan ei tykkääkään musta? Jos olenkin ihan vääränlainen.