Pelko

Muutos tarkoittaa väistämättä paitsi innostusta ja odotusta, myös hillitsemätöntä pelkoa. Tähän siltaan kiinnitimme meidänkin lukon. Niiden tuhansien joukkoon ja heitimme avaimet sillalta. Kuinka monen muun lukon takana on todellisuudessa surullinen ero ja itkuisesti tehty lupaus ikuisesta ystävyydestä?

Eniten pelkään yksinäiseksi jäämistä. Itseäni hulluna kissanaisena, joka katkeroituneena myrkyttää ympäristönsä. Jos en koskaan löydäkään ketään.Tai huomaan kuvitelleeni koko lesbouden ja heittäneeni hukkaan tämän ihanan miehen, joka kahden vuoden täydellisen seksittömyydenkin jälkeen rakastaa. Pelkään tuttavieni reaktioita. Kutsutaanko enää koskaan saunailtoihin, bileisiin ja kahville? Vaivaantuvatko ihmiset, kun kerron tyttöystävistä? Kuinka moneen typerään kysymykseen tai tökeröön vihjaukseen joudun vastaamaan?

Olen koko aikuisuuteni elänyt parina jonkun kanssa. Villien unelmieni toteuttamisen olen voinut jättää määrittelemättömäksi ajaksi vedoten siihen vierellä kulkijaan. Ulkomaille muutto, naimisiinmeno, omakotitalo, etkot, jatkot ja sekopäiset ideat. Nyt yhtäkkiä koko maailma on avoin. Teoriassa ammattini mahdollistaa työskentelyn lähes missä tahansa. Kävin koulunkin englanniksi voidakseni työskennellä jossain lämpimässä kaukana räntäsateesta ja toppatakeista. Nyt tuo avoin, mahdollisuuksia pursuava maailmakin pelottaa. 

Haluaisin olla kuin Peppi Pitkätossu, lapsuuteni idoli (ja kas, hänkin pieni ja punatukkainen). Tyttö, joka ei pelkää mitään tai ketään ja tarvittaessa nostaa hevosen.