Muutos I
Kuinka olen muuttunut näiden kuukausien aikana? Kuusi kuukautta sitten, jouluaattona kerroin sisarelleni ja veljelleni lesboudestani. Sen jälkeen olen löytänyt paljon uutta itsestäni. Yllä olevat esineet ovat yksi osa tätä, ehkä se kaikkein näkyvin. Olen aina ollut hyvin tyttömäinen. Rakastan mekkoja, hameita ja kauniita esineitä. Kauneudenhoito on kuitenkin ollut jollain tavalla tabu. Lapsuudenkodissani naamansa pakkelointia ja koristautumista pidettiin yksinkertaisten ihmisten touhuna. Todellinen feminismi ja terävä äly olivat vastakohtia puunaamiselle ja maalaamiselle. Sisareni opettivat käyttämään ripsiväriä, mutta kaiken muun kuukautissiteistä ja rintaliiveistä kasvojen puhdistukseen olen opetellut itse. Nyt 31 -vuotiaana päätin, että todellista feminismiä on olla kaunis, silosäärinen nainen ja silti älykäs, nokkela ja ahkera. Siis halutessaan. Naiseuttaan ja sukupuoltaan, sitä itse määrittelemäänsä, voi jokainen tietysti tuoda esiin haluamallaan tavalla.
Ostin siis kynsilakkaa. Ostin sandaalit ja tajusin haluavani punaiset kynnet, jotka pilkistävät hameeni alta. En ole juuri koskaan rasvannut jalkojani, tehnyt jalkakylpyjä tai raspannut kovettumia. Nyt päätin aloittaa. Kun joskus löydän naisen, en halua kovien kantapäideni raapivan hänen herkkää ihoaan, kun lojumme toisiimme kietoutuneina pellavalakanoissa.
Ostin myös epilaattorin, ensimmäinen sekin. Olen toki ajellut sääriäni ja kainaloitani aina muistaessani, olinpa monta vuotta posliinikin, mutta höylät ja vaahdot alkoivat tuntua vaikeilta. Kotisokerointia kokeilin kerran, mutta se oli katastrofi. Tahmeaa massaa ympäri kylpyhuonetta ja muutama irronnut haituva repäisyliuskoissa. Vaan tässä laitteessapa oli potkua. Ja kipukin oli varsin siedettävää. Tänään menen saunaan, kuorin ihoni öljy-kahvinpuruseoksella ja kokeilen epiloida myös kainaloni.
Viimeinen esine kuvassa on nännisuojapaketti. Olen katsonut L-koodia (itkien omaa yksinäisyyttäni ja naisenkaipuutani keltaisiin sohvatyynyihini) ja siinä rinnat liikkuvat viekottelevasti paitojen ja mekkojen alla. Omat rintani ovat kauniit. Ne ovat pienet, pyöreät ja melko kiinteät. Miksi piilottaa ne rintaliiveihin? Ainoa häiritsevä seikka on nännit. En kestä ajatusta niiden nöpöttämisestä keskellä tuulista Mannerheiminietä.
Olen siis muuttunut naisellisemmaksi. Ehkä jopa yltiöpäisen naiselliseksi. Silti olen edelleen yhtä pystyvä ja pätevä.