Tinder I

kuubakoirat_edited.jpg

 

Löysin eilen ensimmäisen Tinder-parini. Luulin tukehtuvani, kun sovellus ilmoitti uuden parin löytymisestä. Olen nyt rohkeasti pyyhkäissyt välillä oikealle (muille noviiseille tiedoksi, että se tarkoittaa tykkäämistä). En uskaltanut kirjoittaa tytölle mitään. Tuijotin kuvaa ja keskityin tasaamaan rintalastan alla kolisevaa sydäntäni.

Tänään sain Tinder-viestin. Luin sen töissä ja suljin hätääntyneenä koko puhelimen. Iltaan mennessä olin saanut itseni rauhoitettua. Luin viestin uudelleen, eikä mikään siinä viitannut himokkaseen, päällekäyvään yksilöön, joten varovaisesti uskalsin kirjoittaa horjuvan vastauksen.

Mitä sitten pelkään? Sitä, että avuttomuuteni paljastuu. Kuinka kokematon ja hämmentynyt olen ikävuosistani huolimatta. Pelkään selostaa sekavaa kotitilannetta. Pelkään rakastuvani ensimmäiseen ihmiseen, jotta en olisi yksin. Ja entä, jos se joku onkin allerginen kissoille, syö posket rasvassa possua (olenhan itse lähes-melkein vegaani) tai haluaa lapsia, ehkä jopa jo omaa sellaisia. Mä en tykkää lapsista, ottaisin kotiini mieluummin asumaan mummelin tai villieläimen. Tai entä, jos kukaan ei tykkääkään musta? Jos olenkin ihan vääränlainen. 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe

Oivallus

penkki_lauttasaaressa.jpg

 

Kävelin Lauttasaaren rannassa katselemassa kevättä. Aamun tihkusade oli vaihtunut silmiä kiristelevään kirkkauteen. Linnut pitivät hillitöntä sirkutusta ja navakasta tuulesta huolimatta kallioilla istui miehiä onkivapoineen. Ilmassa leijui kesän lupaus.

Haluaisin olla kuin Pirkko Saisio. Siinäpä nainen, jota ihailen! Rohkeasti oma itsensä, taiteellisesti lahjakas tasa-arvon puolestapuhuja. Sen sijaan arastelen oman kasvokuvani laittamista blogini sivupalkkiin. Nyt kun olen asiastani varma, haluaisin toisaalta kuuluttaa koko maailmalle kuka olen ja toisaalta käpertyä siilinä kotisohvalle nukkaantuneen viltin alle (siilin piikit muuten takertuisivat siihen ikävästi, mikä onneton kielikuva).

Mistä sitten tiedän olevani lesbo? Olen tunnustellut asiaa ainakin vuoden. Eräs mieleenpainuvimmista hetkistä oli Honour-puhelimen mainos, jonka jättimäisissä julisteissa seisoi yläruumis paljaana suomalainen vapaaottelijamies. Naispuoliset ystäväni olivat kuvasta haltioissaan ja mussa kuva herätti lähinnä ihmetystä. Kuinka pulleat rintalihakset liittyvät puhelimeen? 

Toinen hetki oli Irlannissa. Uskouduin maistissa parhaille ystävilleni ja päädyimme tanssimaan dublinilaiseen homobaariin. Siellä suutelin ensimmäistä kertaa tytön kanssa. Tai no, toista kertaa. Seitsemänvuotiaana kokeilimme telkkarisarjojen innoittamana suutelemista bestikseni kanssa. Seisoimme koulumatkalla keskellä tietä ja kolisuttelimme hampaitamme. Irlantilaistytön nimeäkään en tiedä, lähdimme omille teillemme muutaman pusun ja tanssin jälkeen, mutta jokin minussa heräsi, nosti varovasti ensimmäiset sirkkalehdet mullasta.

Jouluaattona kerroin siskolleni ja veljelleni. Seisoimme piilossa sisarteni lapsilta tupakalla ja jotenkin sanat purskahtivat minusta kylmään talvi-ilmaan. Kumpikaan ei yllättynyt.

Viimeisin oivallus on rullannut päässäni viimeisen Trendi-lehden ilmestymisen jälkeen. Sen pääartikkelissa on ihana, ihana Krista Kosonen. Katselin kauniita kuvia ja mieleeni pulpahteli loputtomana virtana muita kuvia naisista, tutuista ja tuntemattomista. Olen tietemättäni ollut aina lesbo. Ei lesbouteen käännytä, se oivalletaan. 

Suhteet Oma elämä