Kaipuu

kuubamummot.jpg

 

Tämä kuva on otettu Kuubassa helmikuussa. Olen selannut tuon matkan kuvia usein ja pysähtynyt tämän kuvan kohdalla miettimään ihmisiä länsivaltojen saartamassa maassa. Kaikkea Kuubassa on vähän ja silti ihmisten välinen tasa-arvo antaa jokaiselle mahdollisuuden olla onnellinen. Ökyautoja ei näkynyt kuin muutama, polkupyöriä ja hevosvankkureita sitäkin enemmän. Jokaiselle on säännöstelty tarpeeksi ruokaa, vettä ja vaatteita, kouluun pääsevät kaikki ja terveydenhuolto on suomalaista tasoa.

Tämän blogin yhteydessä kuva kuitenkin liittyy parisuhteeseen. Mummeleista en tiedä, luultavasti he ovat vain ystäviä turisemassa, ehkä juoruilemassakin, mutta mä haluaisin joskus istua palmupuun alla sinisessä hameessa vaimoni kanssa. Sellaisen elämänmittaisen rakkauden kanssa. K.:n piti olla se, ei siis vaimo, vaan elämän suurin rakkaus. Siksi eroaminen on surullista ja tappio. Me suunniteltiin vanhenevamme yhdessä. Nyt en edes tiedä mistä elämänmittaista rakkautta voisi etsiä.

Haluaisin naisen, jonka kanssa voisimme käydä elokuvissa, teattereissa, konserteissa ja baletissa. Hortoilla Kiasmassa ja juoda Mattolaiturin terassilla liikaa ylihintaista kuohuvaa. Kikatellen kulkea käsi kädessä kotiin, sujahtaa lakanoiden väliin. Haluaisin jonkun, jonka hiuksia letittää. Pehmeitä huulia, pientä ja siroa kättä. Isot häät merenrannassa, molemmilla valkoinen, liehuvahelmainen mekko ja kukkakruunu. Ja sitten ryppyjä, sairastumisia ja selviytymistarinoita. Rollaattorit parkissa vierekkäin.

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Ystävyys

peppi_puussa.jpg

Tänään olen ajatellut paljon ystävyyttä. Muuttuuko se kaiken tämän myötä? Sain hyvältä ystävältä, alkuperäiseltä ammattikorkeakoulujengiläiseltä kutsun yhteiseen saunailtaan. Onko outoa mennä saunaan yhdessä? Tuntevatko muut olonsa kiusaantuneeksi, vaikka näiden kahdentoista vuoden aikana olen nähnyt heistä jokaisen enemmän tai vähemmän pukeutuneena? Jättäydynkö kohteliaasti takkahuoneeseen räpeltämään puhelintani vai menenkö löylyyn tuijottelemaan seiniä ja kiukaan sihiseviä kiviä?

Meidät oli myös kutsuttu pariskuntana K.:n parhaan ystävän luo tervehtimään perheen uusinta tulokasta, muutaman viikon ikäistä pikkuista poikavauvaa. En lähtenyt mukaan, olin leikisti töissä. K. ei ole vieläkään saanut kerrottua kavereilleen. Olen tuntenut tämän porukan kahdeksan vuotta. Tuntui raastavan haikealta ajatella porukkaa nauramassa toisilleen ja toistensa kanssa. Näiden vuosien aikana olen tullut erityisen läheiseksi K.:n toisen hyvän ystävän vaimon kanssa. Olemme jakaneet elämästämme kipeitä asioita, halanneet ja nauraneet. Häviääkö hän kokonaan?  

K. täytti vuosia. Olin ostanut lahjan jo syksyllä, joten omituisesta tilanteesta huolimatta tuuppasin aamulla laatikon hänen syliinsä. En tosin tiedä mitä Fatboyn Lamazilla (sillä ilmalla täytettävällä ulkoretkimakuujutulla) tekee kalliolaisessa yksiössä. Eilen saimme keskusteltua muutosta. Lokakuu on muuttunut heinäkuuksi.

Suhteet Ystävät ja perhe