Ennen pienintäkään hankitaa tai päätöstä teen runsaasti, joidenkin mielestä ehkä turhankin ylenpalttisesti taustatutkimusta. Saatan käyttää tuntikausia koneella kymmenen välilehteä auki vertaillen käyttäjäarvioita, kuvia, teknisiä ominaisuuksia ja hintoja. Kuljen monessa liikkeessä hypistelemässä, sovittelemassa ja jahkailemassa. En osaa heräteostoksia.

Olen päättänyt valmistautua lesbouteen. Kuten eräs ystäväni totesi, on aika pelottavaa ja vaikeaa ajatella koko seksuaalisuutensa uudelleen. Olenkin tähän asti ajatellut tyttörakkautta rakastumisena, pussailuna ja halailuhiplailuna. Nähnyt itseni lojumassa jonkun pehmeän sylissä sohvalla tai painautumassa kevyesti hengittävän selkään yöllä, ehkä tanssimassa hitaasti tahmaisella tanssilattialla. Ystäväni lausahdus sekä ”You, me, her”-sarja herättivät seksiasiaan. Olen tehnyt viimeiset päivät ahkerasti tutkimuksia. Yllättäen asiasta on kirjoitettu kovin vähän. Siis asiallisesti ainakaan.

Olen sairaanhoitaja ja 2000-luvun nuori, enkä sikäli hämmenny eritteistä tai seksistä. Pornoistunut yhteiskuntahan on kyllästänyt koko ikäluokkani kuvilla vähäpukeisista naisista ja peittelemättömillä seksikohtauksilla. Vaan yritäpä etsiä tietoa naisten välisestä turvaseksistä, suuseksissä tarttuvista sukupuolitaudeista tai tyttöseksistä. Pitkän etsinnän jälkeen löysin yllä olevan suuseksisuojan (eli nuolemislapun tai pimppaliinan. Yök, mitä nimityksiä!). Epäselväksi jäi käyttääkö näitä kukaan. Pitäiskö ostaa muutama varastoon vai onko ajatuskin naurettava?

Eilen selasin myös kuvia pimpeistä. Kuvia selaillessani en kiihottunut, mutta oli rauhoittavaa huomata, ettei ajatus suuseksistä naiselle ole vastenmielinen. Miesten kanssa se on aina ollut. En ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka ylpeyttä äänessään vakuuttavat suuseksin antamisen olevan suuri nautinto, mielettömän upea kokemus. Ei se ole. 

Tilasin myös tämän kirjan e-kirjana tutkittuani erilaisten oppaiden valikoimaa tunnin jos toisenkin. Kyllä musta vielä hyvä lesbo tulee vaikka aloitankin takamatkalta.