Tähän asti tapahtunutta

Luin iltapuhteikseni Rose Marie Peaken ja Outi Santavuoren toimittaman kirjan ”Entiset heterot- Kuinka löysin itseni sateenkaaren alta”. Kirja oli itkettävän ihana. Meitä on muitakin! On lohdullista ja vapauttavaa huomata, että meitä myöhäisheränneitä (kyllä, kuten yksi kirjoittajistakin toteaa, on nimityksellä epäilyttävän uskonnollinen kaiku) on tuolla maailmassa useita. Meitä, jotka ajauduimme heteronormatiiviseen maailmaan, imeydyimme siihen mukaan ja vasta vuosikymmenten päästä oivalsimme jotain merkittävää itsestämme.

Kuvan kissa on yksi osa itsenirakennusprojektia Kuluneiden kahden vuoden aikana olen oppinut itsestäni valtavasti. Yksi merkittävimmistä havainnoistani on lesbouteni lisäksi ollut, että en tarvitsekaan turvamiestä. Sellaista harmaankarheaa norjalaisvillapaitaihmistä, johon kääriytyä, joka kantaisi kaiken painavan ja minut. Se voin olla minä itse ja sellaiseksi olen hiljalleen muuttunut.

Näiden vuosien aikana olen muuttanut pieneen hirsimökkiin, jossa ei ole lähikauppaa tai julkisia liikenneyhteyksiä, mutta ihastuttava suuri piha ja eräänlainen perheyhteisö, johon kuulua. Mökki on omakotitalojen ympäröimä, jotain maalaisidyllin ja kaupunkielämän välimaastossa. Olen sisustanut sen väreillä, jotka itse valitsin ja esineillä, jotka tuottavat iloa olematta käytännöllisiä. Olen opetellut hiomaan, maalaamaan ja kantamaan.

Värjäsin hiukseni punaiseksi. Löysinkin pienen punatukkaisen tytön itsestäni. Se tyttö on rohkea, asettaa rajoja, avaa suunsa, ei häpeä jatkuvasti olemassaoloaan. Hiukseni ovat kasvaneet, haluan niistä auringossa läikehtivän tulimeren.

Seurustelin naisen kanssa. Onneton suhde, josta myöhemmin lisää. Suhteen kariuduttua päätin sydän vereslihalla antaa miehille vielä mahdollisuuden. Punatukkainen tyttö latasi Tinderin, etsi seksiseuraa ja kokeili muutamaakin miesoletettua, mutta ei. Seksi kyllä onnistuu ja voin vilpittömästi kertoa nauttivani ihailusta, siitä, että joku himoitsee minua, toisen kehon painosta ja omasta pienuudestani, mutta intohimoa tai yhteyttä, orgasmista puhumattakaan, ei niihin viritelmiin sisältynyt.

K.:n kanssa olemme etäisiä ystäviä. Käymme kerran kuussa ulkona syömässä. Hän on edelleen olemassa, oma itsensä. Karhea, älykäs ja vakaa. Toinen kissoistani, Pantteri, kuoli 15-vuotiaana kylpyhuoneeseeni. Soitin K:lle itkuisen puhelun lattialta Pantterin vieressä maaten. Pakkasin itkusta nikotellen jo kangistuneen ruumiin pahvilaatikkoon ja ajoin eläinlääkäriin. Siitäkin selvisin. Aika monesta olenkin jo selvinnyt.

Vaihdoin toistamiseen työpaikkaa. Kolmivuorotyö päivystyksen kaaoksessa ja jähmeässä hierarkiassa tuli 17 kuukaudessa nähtyä. Nyt koulutan ja suunnittelen. Sitä rakastan. Palaan yliopistolle ja teen tutkintoni valmiiksi. Valtiotieteiden maisterilla on laajemmat mahdollisuudet muuttaa maailmaa.

Elämä on ollut ihmeellistä. Vaikeaa ja surullista ja pelottavaa. Onnellista, seesteistä ja iloista.

hyvinvointi runot-novellit-ja-kirjoittaminen
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *