Selitysten teologia

Yliopisto-opiskelun ensimmäinen puolivuotinen on melkein jo takana. Puolitoista viikkoa viimeiseen tenttiin.

Olen opiskellut tullakseni teologian kandidaatiksi, sitten maisteriksi. Papereiden mukaan valmistun neljän ja puolen vuoden päästä. 

1.6.2019 Anna Rajala on jo valmis teologian maisteri.

Paitsi etten tahdo, en todella. Tästä lisää myöhemmin.

Tähän mennessä fuksivuoteen on kuulunut muun muassa filosofiaa, eksegetiikkaa ja latinaa. 

Teologiaa opetetaan ja tutkitaan Suomessa kolmessa yliopistossa, Helsingissä ja Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa sekä ruotsiksi Åbo Akademissa. Opetus ja tutkimus on Suomessa akateemista ja tunnustuksetonta, ainakin teoriassa. Helsingissä opinnot aloittaa vuosittain noin 180-200 opiskelijaa. Teologia tarkoittaa uskonnon, tässä tapauksessa kristillisyyden, läpikotaista tutkimusta, sekä jonkin uskonnon oppikokonaisuutta, esimerkiksi ”luterilainen teologia”. 

Teologia herättää ihmisissä humanistista aineista varmaankin kaikista hörhöimmät mielikuvat. Ja tämä näkyy myös aineen opiskelijoissa ja opettajissa. Jo syksyn ensimmäisinä orientoivan viikon päivinä tiedekunnan tärkeät henkilöt vitsailivat siitä, kuinka me tunnemme tarvetta puolustella omaa alaamme, näennäistiedettä, jonka osaajille ei riitä töitä. Seuraavissa lauseissa tietysti korostettiin verkostoitumisen ja kontaktien sekä itseluottamuksen merkitystä, mutta koko syksyn pohjavire on ollut mielestäni kaukana innosta ja ylpeydestä omaa alaa kohtaan.

Olen koko syksyn kokenut tarvetta selittää. Tarve on sekä omasta itsestäni, että kokemukseni mukaan kaikista ihmistieteilijöistä nousevaa. Tarvetta perustella, miksi teologisen tutkinnon aloitti tänä syksynä Helsingin yliopistossa yli 200 opiskelijaa. Miksi kouluttaa ihmisiä alalle, jolla ei ole töitä? Joka tutkii jotain niinkin hörhöä, kaukaista ja verraten kustannustehotonta kuin uskontoa tai maailmankatsomuksia? Tuleeks susta pappi vai uskonnonopettaja? Ei, ei tule kumpaakaan.

On totta, että henkisyys ja hengellisyys on yhteiskunnan ala, jolla liikkuu suuria rahasummia. Joululahjaostoksilla kirjakaupoissa käydessä on vaikeaa olla huomaamatta elämänhallintaan, mindfullnessiin, henkisyyteen liittyvien kirjojen määrää. Niissä puhutaan energioista ja enkeleistä. Lilyssä jo lopettanut Sara K -blogi oli asioiden ytimessä. Luulisin, että ihmiset kaipaavat edelleen jotain, johon luottaa. Henkisyys näyttäytyy kuitenkin joillekin huuhaana, oman ajattelun puutteena, haluna siirtää vastuu elämästä jollekin yliluonnolliselle, jonka olemassaolosta ei voi olla empiirisesti varma. Teologian opiskelu menee herkästi samaan kategoriaan.

Tunnen vahvaa tarvetta, melkeinpä pakkoa ja myös vastuuta kirjoittaa. Selittää, oikeastaan. Itselleni, teologian opiskelua harkitseville, skeptikoille… Ehkäpä puolustella. Siihen meitä on koulutettu fuksivuoden alusta lähtien.

Anna