Miten älypuhelin, tuo pieni laite taskussani, on muuttanut arkeani

Laiska, chilli, rento, vapaapäivä… Mietiskelen omaa elämääni: miksi nykyään on niin helppo passivoitua? Aamulla on helppo laittaa aivot narikkaan ja avata kännykkä, vastailla viesteihin tai katsoa YouTubea. Yhtäkkiä siihen meni 30 minuuttia ihan tuhkana tuuleen. Toki vastaaminen kaverille, kumppanille tai ryhmäviesteihin ei tunnu hukkaan heitetyltä, mutta omasta kokemuksestani se pistää liikkeelle passiivisuuden lumipalloefektin.

Annoin luvan heti laiskistua ja katsoa puhelinta. Vaikka jäin vain sen 30 minuuttia pidempään makaamaan, minun on vaikeaa enää ryhdistäytyä päivään. Nyt avaan tietokoneen ja yritän tehdä kouluhommia, mutta itsekurini on jo heikolla… Avaan YouTuben ja jään kiinni shortsejen katsomiseen. En teekään koulutöitä tai muita ”tehtäviä”, joita olen itselleni suunnitellut sille päivälle. Tajuan sen, mutta passiivisuudella on niin suuri voima, että se voitti minut.

Mutta miksi näin tapahtuu? Vaikka olen ”motivoitunut” kaikista selfcare-, mindfulness- ja ”Be master of your own mind” -jutuista, se ei kuitenkaan kestä montaa päivää, ennen kuin katson taas Netflixiä tai selailen zombina YouTuben maailmaa. Vaikka ajattelen katsovani hyödyllisiä asioita ja oppivani niistä, ne kuitenkin passivoittavat minut.

Joka päivä tuskailen ja taistelen omaa passiivista laiskuuttani vastaan. Mistä se tulee? Johtuuko tämä vanhemmistani vai siitä, että minulla ei ole selkärankaa? Uhriudunko ja syytän multimiljardöörejä, jotka ovat jokaisen sovelluksen takana? Heille on rahaa laitettu miljoonia pelkästään siihen, että he haluavat minun passivoituvan älypuhelimeni eteen.

En kuitenkaan ”uhriudu”, enkä syytä vanhempiani. Joten mitä jää jäljelle? On vain oltava vahvempi ja tajuttava, milloin passiivinen minä taas alkaa ottaa ohjat. Jokainen päivä on uusi alku. Hitto! Jokainen sekunti on mahdollisuus aloittaa uudestaan. Kun sitä on tehnyt tarpeeksi monta kertaa, siitä tulee rutiini ja lopulta uusi minä! Aktiivinen minä, joka touhuaa ja joka ei vapaapäivänäkään ota puhelinta käteen vain tarkastellakseen kaikki alustat läpi (vaikka olenkin jo jättänyt somen taakseni). Katsellessani Yle Areenan: Punkaharjunpojat, Biisonimafian Kaitsu sanoo hyvin: ”Koen elämäni epäonnistuneeksi jos oon jonossa, silloin mä oon siellä kaikkien muitten kanssa jonossa”. Tämä osui omaan korvaani.

Passiivisuutta vastaan taisteleminen ei ole helppoa, mutta jokainen pieni voitto vie kohti aktiivisempaa elämää.

Miten sinä koet passiivisuuden?

Kamppailetko joskus saman ongelman kanssa? Miten teknologia vaikuttaa sinun arkeesi? Haluaisin kuulla ajatuksiasi ja kokemuksiasi aiheesta – jätä kommentti tai jaa omat vinkkisi!