#MakeMySize

Aamulla töitä varten meikatessani kuuntelin toisella korvalla Marie Forleon (jos et vielä tiedä kuka hän on, niin suosittelen tulenpalavasti tutustumaan!) videota, jossa hän haastatteli Katie Sturinoa. Katie on BP-influencer joka kirjoittaa 12ish-blogia muodista ja tyylistä ei-juuri-mihinkään-kategoriaan-kehollisesti-kuuluvana naisena. Hän on myös kosmetiikkayrittäjä, jonka tuotealueeseen kuuluu mm. sisäreisille tarkoitettu anti-hankautumispuikko, pyllymaskit ja esim. tissihikeä ehkäisevä Bust dust!

Kuunnellessani naisten keskustelua, koin vahvaa samaistumista ongelmiin, joista Katie puhui. Hän on lanseerannut insta-hashtagit #MakeMySize ja #supersizethelook, joilla hän ottaa kantaa suurien vaateketjujen size inclusivity-linjauksiin, eli yksinkertaisesti kehottaa ketjuja ja yrityksiä rakentavasti laajentamaan kokovalikoimaansa kattamaan myös suurempia kokoja ilman, että vaatteista tulee automaattisesti löysiä ”vartalonpeittovälineitä”.

Olen itse kokoa 42 (yläosa)-44 (alaosa) joka tarkoittaa sitä, että olen monen suositun ketjun kokoluokan yläpäässä, mutta en välttämättä kuitenkaan vielä plus size-mallistojen kohdeyleisöä. Olen väliinputoaja. Minulla on tietty tyyli pukeutua, ja minusta olisi reilua, että vaatteiden suunnittelijat ja niitä valmistavat ja myyvät yritykset eivät päättäisi puolestani, minkälaisiin vaatteisiin minun pitää pukeutua. Minä haluan minun koolleni mukavasti istuvaa seksikästä, naisellista ja särmikästä vaatetta. En niitä iänikuisia v*tun tunikoita ja legginsejä joilla ei ole mitään tekemistä naisellisuuden ja muotojen ylistämisen kanssa.

Ennenkaikkea minä haluaisin SEKSIKKÄITÄ RINTALIIVEJÄ koossa 75(-80)I! En tötterötissejä muodostavia mummoliivejä vaan moderneja, isoja rintoja kauniisti muotoilevia liivejä, jotka eivät näytä siltä että ne on tilattu Anttilan katalogista yheskytluvulla. Ja annas olla, yritin tässä taannoin Helsingissä shoppaillessani etsiä itselleni pushup-liivejä KOLMESTA eri alan liikkeestä (siis nimenomaan pelkästään alusvaatteita myyvistä liikkeistä) ja niissä kaikissa koot loppuivat G:hen. Katselin katkerana ihania, Agent Provocateur- ja La Perla-henkisiä liivejä koossa 70B ja mietin, että miksi niille ihmisille, jotka eivät kokonsa puolesta välttämättä edes tarvitsisi rintaliivejä on kaikista eniten valikoimaa? Eikö olisi tärkeintä tarjota vaihtoehtoja niille, joille laadukkaat liivit ovat pakkorako, eikä niinkään fashion statement? Lähdin jokaisesta liikkeestä pettyneenä. Nyt moni teistä ajattelee, että no netti on pullollaan kauppoja jotka myyvät isojen rintojen liivejä, mutta kun ongelma on siinä (minun kohdallani ainakin) että jos tilaan esim. ulkomailta liivit, en pääse sovittamaan niitä ennen ostoa. Se on minulle ihan äärimmäisen tärkeää rintsikoiden ja housujen kohdalla. Lisäksi jos tilaisinkin sokkona parit liivit ja toteaisin jälleen niiden olevan sopimattomat, niin palautushässäkkä voi olla hankalaa, kallista ja piiitkä prosessi.

Vaikka näissä kuvissa esiinnynkin hyvin pienissä shortseissa ja ilman niitä paljon puhuttuja rintsikoita, en ole vielä itsenihyväksymisen polullani niin pitkällä, että uskaltaisin lähteä julkisesti ihmisten keskelle shortseissa tai ilman rintsikoita. Ollos huolehtimati tosin, olen aloittanut aktiivivaiheen tämän asian kanssa painimisessa ympäröimällä itseni sometileillä, joissa on mahdollisimman erikokoisia ja -näköisiä ihmisiä, jotta voisin uudelleenkouluttaa aivoni OIKEAAN normaaliin.

Vinkkaa mulle sun lempi PB(body positivity)-sometilit (ja isojen rintojen liiviliikkeet!) 

Muoti Hyvä olo Ajattelin tänään Päivän tyyli

I’m back, bitches

Ajatelkaa, edellisestä postauksesta on kohta kaksi vuotta. Vaikeaa on myös ymmärtää, että olen aloittanut tämän blogin KAKSITOISTA vuotta sitten tämän ihan ensimmäisen Lily-postaukseni mukaan!

Niille, jotka päätyivät lukemaan tätä postausta ilman, että ovat koskaan lukeneet yhtä ainutta aiempaa postausta; tervetuloa! Tässä katsaus tämänhetkiseen tilanteeseeni:

  • Olen Milka
  • 34-vuotias, henkisesti 25-vuotias (lol, omaperäinen läppä)
  • Minulla on kohta viisivuotias tytär, kahdeksansataa vuotta vanha koira ja lähes yhtä iäkäs aviomies. Olen aika varma, että keskimmäisellä mainituista on Harry Potterista tuttu viisasten kivi, jonka avulla hän elää ikuisesti.
  • Työskentelen HR-päällikkönä mobiilipelialan pörssiyhtiössä ja kuulun sen johtoryhmään. Olen äärimmäisen omistautunut työlleni, ja koen löytäneeni duunin jota ”haluan tehdä sitten isona”. Vielä kolme vuotta sitten tämä ei ollut minulle millään tasolla selvää.
  • Olen myös sivutoiminen valokuvaaja, vaikkakin päiväduunini vie leijonanosan työlle varatusta ajastani.
  • Olen laihduttanut teini-iästä asti lähes tauotta, erilaisin kuurein ja villityksin, kutsuen niitä elämäntapamuutoksiksi. Nyt olen siinä pisteessä, että vaikka toki haluaisin edelleen saavuttaa tavoitepainoni (ikuinen 70kg), niin arvostan nykyistä vartaloani tarpeeksi halutakseni sille hyvää ja ajatellakseni siitä kauniisti. Tanssi on auttanut asiaa hurjasti.
  • Tanssista puheenollen, se on varmasti tämän hetken rakkain harrastukseni! Mitä törkeempää hölskytystä, sen parempi. Olen täysin hurahtanut twerkkiin, dancehalliin ja kaikkeen, missä pääsen laittamaan lihan liikkeelle (joo tämä tulee olemaan juttujen taso).

Mun oli pakko pitää taukoa bloggaamisesta, kun en loppuviimenään saanut siitä enää mitään iloa itselleni. Se ei ole lähtökohta josta haluan tehdä asioita. Mulla on myös paljon juttuja, joita en ole aiemmin kehdannut jakaa täällä blogissa tai esim. omassa somessa, mutta koska olen nyt kypsä kolmenelonen, en jaksa enää häpeillä juuri mitään. Jos haluan jakaa vaikkapa videon, jossa laulan mielestäni kauniisti, niin tämä on minun alustani tehdä niin. Sama pätee mm. tanssiin, pukeutumiseen, epäsuosittuihin mielipiteisiin ja muuhun minulle tärkeään.

Jos siis tällainen paketti miellyttää sinua, pysy messissä. Jos olet vanha lukija, tervetuloa takaisin rakas ystävä! <3 Jutut on ihan yhtä sontaa kuin ennenvanhaan, joten uskon, että viihdyt! Ps. Olen muhittanut tätä postausta luonnoksissa monta päivää siksi, ettei mulla ollut hyviä kuvia sitä varten. Tästä ajatusmaailmasta taistelen nyt pois, ja liitän oheen kivan kuvan instasta (@milkatarkiainen) ja sanon, että ”good enough”.

 

 

 

 

Puheenaiheet Oma elämä Höpsöä