Fandoms – siis mitä halvattua?
Jatkuva SoMessa roikkuminen (twitter, facebook, tumblr, keek, vine, blogit, varsinkin youtube) aiheuttaa kyseiseen maailmaan upahtamista hyvin lyhyessä ajassa. Yhtäkkiä oletkin perillä asioista jotka eivät normaalisti liikuttaisi sinua millään tavalla, ja tunnet termistön, etiketin ja eri käyttäjäryhmien tavat paremmin kuin ehkä osasit ajatellakkaan. Koen olevani näiden asioiden suhteen melko ajan hermolla nähden ikääni, mutta yksi juttu mua kyllä vieläkin oudoksuttaa valtavasti.
Fanittaminen nykypäivänä. Fangirling.
Katsoin taannoin Janoskiansin rant-videon (= video, jossa valitetaan jostain asiasta), jossa Jai ja Luke Brooks listasivat syitä, miksi he vihaavat facebookia. Yksi näistä syistä oli se fakta (jonka kyllä allekirjoitan itsekin), ettei FBssä voi fanittaa. Niinku oikeesti fanittaa. Oon itsekin helposti asioihin heittäytyvä ja kun tykkään jostain asiasta/ilmiöstä/henkilöstä niin haluan tietää heistä/siitä kaiken. Uskon, että jos olisin paneutunut koulujuttuihin samalla intohimolla kuin fanittamiini asioihin, olisin kirjoittanut kuusi L:ää ja varmasti jo matkalla kohti Nobelin palkintoa. Facebookissa saa lokaa niskaan jos ei tarkkaan sensuroi julkaisemiaan, fanitukseksi katsottavia linkkejä tai kuvia. Aina joku on jotain mieltä. Noh, onneksi on Twitter!
Twitterissä fanitus on jopa suotavaa! Se on loistokeino seurata fanittamiesi ihmisten elämää, ja julkisuuden henkilöt ovat riemastuttavan laajalti omaksuneet tavan jakaa tekemisiään faneille twitterin kautta. Esimerkkinä nyt vaikka tämä: One Directionin uusi albumi (jonka olen itsekin ennakkotilannut, so shoot me!) on Amazonin nopeimmin myyty albumi IKINÄ. Eikä se ole vielä edes ilmestynyt!! Väitän, että bändin twitter-aktiivisuudella on suuren suuri merkitys levyn ennakkomyynneille, sillä pojat promoavat sitä omilla twitter-tileillään yhtä ahkerasti kuin 1D:n twitter-tiimi omalla tilillään.
Itse seuraan twitterissä kahdeksaakymmentäkolmea henkilöä. Niistä 1/3 on kavereita ja tuttuja, toinen kolmannes youtubereita ja viimeinen kolmannes isompia staroja, kuten esimerkiksi Rihanna, One Directionin pojat sekä Ellen DeGeneres. Olen melko passiivinen twitterkäyttäjä; twiittaan itse harvoin ja enemmän vaan luen muiden tweettejä. Erittäin harvakseltaan retwiittaan tai lisään twiittejä suosikkeihin. Siksi en ihan ymmärräkkään tätä ilmiötä, joka twitterissä on muodostunut: fandomit.
Fandom on joukko ihmisiä, joilla on sama fanittamisen kohde. Näillä fandomeilla on yleensä myös joku nimi, esimerkiksi One Directionin fandomin jäsenet kutsuvat itseään Directionereiksi, Justin Bieberin fanit Beliebereiksi ja Janoskiansin fanit Janoskianatoreiksi. Näin voidaan tunnistautua johonkin leiriin, ja saada joukon tukea omalle fangirleilylle. No, eihän siinä mitään, ihmisillä on kautta aikain ollut tarve laumautua, ihan ymmärrettävää.
Ainut ongelma tässä on nyt vaan se, että sosiaalinen media on mahdollistanut fanittamisen ihan uudella, todella agressiivisella tavalla. Hysteriaahan julkkikset ovat aiheuttaneet aina, mutta väitän etteivät koskaan tällä nykyisellä tavalla. Itsemurhia, mellakoita, tappouhkauksia, cyberkiusaamista: you name it, the fandom does it! Katsoiko kukaan sitä Crazy about One Direction-dokumenttia? Se on aika hyvä läpileikkaus tämän päivän fanittamisesta, vaikka luonnollisesti Directionersit protestoivatkin sen ilmestymisen jälkeen, että eihän me tollasia olla! No, ootte te. Huhuttiin myös, että dokumentti olisi aiheuttanut pari itsemurhaa. Tiedä häntä.
//www.youtube.com/embed/TdGP4Qi-UCg” width=”560″>
Liam Payne twiittasi taannoin yrityksestään lähteä shoppailemaan kauppakeskukseen Australiassa. Hänet oli saarrettu fanityttöjen toimesta niin pahasti, ettei hän uskaltanut poistua hotellistaan enää loppureissun aikana. Sitten siltä raukalta varastettiin kuivumassa olleet kalsarit hotellin parvekkeelta, fanityttöjen toimesta! Siis mitä helvettiä? Liam oli kuulemma vaan herännyt parvekkeelta kuuluneeseen koluun, ja huomannut tuijottavansa paria teinityttöä suoraan silmiin ikkunasta. Nyt joku roti, tytöt!
Tällainen fanitus ei rajoitu maailmankuuluihin supertähtiin. Aiemmin mainitsemani Janoskiansit ovat viisihenkinen teinipoikaporukka Melbournesta, jotka tekevät työkseen videota Youtubeen. Videot koostuvat pääosin haasteista ja häiritsevistä tempauksista julkisilla paikoilla, ja mun mielestä ne on hulvattomia! :D Niistä tykkää myös jokunen muukin, Janoskians-pääkanavalla on reilusti yli miljoona tilaajaa, ja pojilla on twitterissäkin henkilökohtaisilla tileillään vähintään saman verran seuraajia. Näistä ihmisistä suurin osa on teinityttöjä, ikähaarukka 12-18v. Ja meitsi! Noh, youtuberit järjestävät aika ajoin faneilleen tapaamisia, niitä kutsutaan termillä meet&greet. Janoskiansit matkustivat Englantiin, ja siellä ollessaan järkkäsivät Hyde parkkiin meet&greetin. Kukaan ei osannut ennakoida kuinka paljon jengiä sinne saapuisi, mutta ihan varmuuden vuoksi paikalle palkattiin pari turvamiestä hätätilanteita varten. Allaolevasta videosta käy ilmi, kuinka sekopäistä fanittaminen nykyään on!
Tästäkös Directionersit suuttuivat! Harryhän ei tietenkään ole koskaan pelehtinyt kenenkään naisen kanssa, vaan säästää toki itseään juuri sille uskolliselle fanille joka tietokoneruutunsa takaa asiasta provosoitui. Tuhannet fanitytöt lähettivät tappouhkauksia ja haukkumakirjeitä sekä -twiittejä GQ:n toimitukseen, ja asiasta nousi valtava kohu. Huoh.
Fandomit tappelevat myös keskenään, mikäli esimerkiksi kahdella artistilla on ollut pienimuotoista beeffiä. He kokevat asiakseen ja velvollisuudekseen puolustaa idoleitaan viimeiseen mieheen (=teinityttöön) ja varsinkin Twitter tuntuu toimivan oivallisena taistelukenttänä. Lokakuun alussa Jai Brooks, joka aiemmin seurusteli jonkin aikaa Ariana Granden kanssa, julkaisi twitterissä tekstin, jonka mukaan heidän eronsa johtui siitä, että Ariana oli pettänyt Jaita (mm. tuolla videolla feattaavan Mac Millerin kanssa). Annas olla, Jain fanit hurjistuivat asiasta ja alkoi valtava sota Arianan ja Jain fanien välillä. Huorittelua ynnämuuta. Ihan uskomatonta touhua!
Ymmärrän, että mun kiinnostus näitä juttuja kohtaan ja tietämys niistä on naurettavan suurta ja ehkä myös vähän noloa. Silti tekee, ehkä ekaa kertaa elämässä, mieli laittaa kukkahattu päähän ja päivitellä nykyajan nuorisoa! Jos tää on nyt jo tällästä niin mihin tää on menossa?! Pelottaa ajatella, et minkälaisia fanittajia mun lapset aikanaan on…