Kohta se juoksee…
Saatoin kaikkien ”kyllä se sitten omassa tahdissaan!”-vakuutteluista huolimatta olla vähän huolissani, kun Elle ei vielä seitsenkuisenakaan istunut. Ei oikein tuettuna, eikä varsinkaan itse selkä suorana. Myös liikkeellelähtö tuntui olevan ihan millimetrien päässä, ihan vaan hokaamisen takana.
Nyt parin viikon sisään onkin sitten tapahtunut PALJON! Elle lähti konttaamaan (vielä kovin maltillista vauhtia ja hetkittäin taukoillen) ja eilen illalla se reteästi vaan kävi istumaan kannikoidensa päälle, selkä suorana! Kah! <3
Pikku-apuri (ja sen äitikin) on selvinnyt pahimmasta taudista, ja tähänkin risukasaan alkaa aurinko jo pikkuhiljaa paistelemaan. Me syödään tänään wrappeja ja mudcakea ja kaikki on oikein hyvin!
Ainiin ja se myös nousee seisomaan tukea vasten! <3