Huume nimeltä sokeri
Musta on tullut addikti. Pitkän aikaa ajattelin etten oo yhtään taipuvainen riippuvuuksiin, mutta nyt kun asiaa ajattelee vähän tarkemmin niin miähän oon ihan täys narkki monen asian suhteen. Olkoonkin niin etten oo koskaan jääny koukkuun tupakkaan tai ettei kahvi maistu, mut lähiaikoina oon mussuttanu suklaata ihan hulluna!
Katsoin jotain brittiläistä laihdutusohjelmaa, jossa sanottiin että normaalissa suklaapatukassa voi olla (laihan) kahvikupillisen verran kofeiinia. En tiedä onko tämä totta, mutta nyt useamman kuukauden ajan suklaata LÄHES PÄIVITTÄIN syöneenä voin kertoa, että joku aine siinä aiheuttaa ihan karmeita vieroitusoireita. Onko se sokeri itsessään, sitä en osaa sanoa, mutta päiväkin ilman tavanomaista annosta fazerin sinistä saa aikaan hirvittäviä päänsärkyjä ja HBS:n (Horrible Bitch Syndrome) oireita.
Hassuinta tässä on se, että miä en ees aiemmin tykänny suklaasta kovinkaan paljoa. Jos sitä tarjottiin niin kyllä miä sitä söin, mutta en juuri koskaan ostanu sitä kotiin. Olin ehdottomasti enemmän sipsi- ja roskaruokaihminen. Saatoin lukioaikoina vetää useamman sipsipussin viikossa, ihan vaan koska teki mieli.
Ja kun mulla tekee jotain ruokaa mieli, niin mun on saatava sitä heti. Nyt eikä sekuntiakaan myöhemmin. Jos sitä ei ole saatavilla/joku kieltää sen multa, tulee karmee mylly. Ihmeellinen ja tosi epämukava levottomuuden tunne leviää koko kehoon, enkä pysty keskittymään mihinkään.
Toinen huolestuttava piirre mussa on se, että kun olen sitten jollain tavalla saanut tätä ruokaa ja syönyt ihan kohtuuttoman määrän sitä (esimerkkinä yhden arnold’sin donitsin sijasta kaksi tai kolme), osaan perustella asian itselleni. En tunne huonoa omatuntoa tai välttämättä edes tajua tekoni seurauksia. Tällaiset videot luovat vakaata uskoa oman ruokavalion terveellisyyteen (hah, bullshit..), vaikka se onkin ihan retuperällä.
Mulle on myös ihan turha tulla tarjoamaan hedelmiä ja marjoja ja kurkkutikkuja sipsien ja karkkien tilalle, koska on vaan ihan kuolemantosi fakta ettei ne auta siihen kaiken epäterveellisen ruuan himoon pätkääkään. Mun mielestä oikeastaan mikään terveellinen ei maistu niin hyvälle kuin ne kaikista pahimmat kalori/hiilari/rasvapommit. Okei, kyllähän mustikat ja mansikat ja meloni ja muut tollaset maistuu oikein makoisilta, mut ei koskaan korvaa puolen kilon irtispussia Makuunista. Ei koskaan.
Tää äkillinen korkea veren kaakaopitoisuus on aiheuttanu mulle järisyttävän aikuisiän aknen suun ympärille ja poskiin, särkylääkekustannuksien pompsahtamisen sekä tietysti muutaman erittäin ei-tervetulleen kilon stwd. (since the wedding day, josta mun ajanlasku alkoi uudestaan..)
Haluan lopettaa (no en halua mut mun on pakko) turhan sokerin ja suklaan syömisen kokonaan. Cold turkey! Se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten olen vieroittanut itseäni nyt viikon verran ostamalla töihin (siellä ne kaikki suklaapötköt tulee syötyä jokatapauksessa..) pienen levyn tummaa suklaata, joka on maketutettu stevialla. Se on niin pahaa että sitä tulee syötyä vaan pari palaa päivässä, mutta se hillitsee sitä äärimmäisen pakottavaa ja kivuliasta tarvetta juosta pää kolmantena jalkana taukohuoneeseen ostamaan sata fazeriinaa ja pari vadelmajogurttitäytesuklaapatukkaa ja syömään ne kerralla niin, että mut voi sen jälkeen sitten viedä jossain sokerishokissa KOKSiin. Ja sen jälkeen Betty Fordille.
Tiedän että isona osasyynä tälle sokerihulluudelle on se etten syö oikeata ruokaa tarpeeksi usein. Kolmen tunnin välein ajoitettu proteiinipitoinen ruoka auttaa pitämään verensokerin oikealla tasolla ja blaa blaa blaaaaaaaaaaaaa… Seuraan kateuden ja epäuskon vallassa kun muut bloggarit syö esim. tällaisia välipaloja ja itse haaveilen juustohampparista. Tai kolmesta. Plus ranut ja valkosibalidippi ja mahdollisesti muutama sipulirengas siihen kylkeen.
I rest my case.
Ps. Postissa venaa paketti täynnä uutta kameraa. Hoorray! <3