Blogmas luukku 21: Plunssa ja autuas laiskuus
Vauvalla on lenssu. Se alkoi ihan yhtäkkiä eilen alkuillasta, vaikka nyt kun asiaa miettii, niin Elppa oli ollut aika flegu koko päivän ja nukkui tosi huonosti. Oltiin valvomassa Markon laminaattihommia, ja huomasin, että Lypen nenä vuoti. Ei ollut ennen vuotanut, joten päättelin samantien, että nyt on nuha pienellä. Tukkoisuus paheni iltaa myöten ja unensaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun pikku draamakuningatar taisteli miesflunssan vauvaversion kourissa. Vaikka asetin sen kyljelleen sänkyyn, niin hetikohta oltiin taas mahallaan hieromassa naamaa ja vuotavaa nenää lakanaan, ja tätä valittamassa. Elle ei edes varsinaisesti itkenyt, vaan ihan vain karjui, kun oli niin tuohtunut tilanteesta. Koko kurja tauti tuntui myös olevan äidin vika, sillä kaikki hellyydenosoitukset torpattiin topakasti kiljuen ja räkää turistaen.
Yö oli juuri niin levoton ja katkonainen kuin arvata saattaa, varsinkin kun ainoa apukeino tukkoisuuteen, räkäimuri, oli Ellen mielestä vielä karseempi asia kuin itse plunssa. Nyt ollaan sitten nukuttu kahdet päiväunet ja haliteltu paljon, kun eilen ei kumpiakaan arvostettu juurikaan.
Iltapäivällä nuhanenä lähtee Markon kanssa sukuloimaan koko illaksi, ja minä jään kotiin. Lähinnä siksi, että mulla on yksi asiakas puoli kuudelta, mutta myös se kuuluisa oma aika on ollut lähiaikoina kortilla. Pohdin aamulla äidille puhelimessa, että näinköhän mun kannattais siivota, kun kerran jään ihan yksin rauhaan tänne. Jotain sellaista, mikä ei likaannu ennen aattoa uudestaan kovin helposti, eli luultavasti sauna ja kylppäri.
Miksei sitä voi vaan levätä ja nukkua kun kerran on puolen vuoden valvomisesta ihan poikki? Nytkin vauva on päiväunilla, ja mitä minä teen? Bloggaan ja katson youtube-videoita! Tunnen painavaa syyllisyyttä siitä, etten juuri nyt ole soseuttamassa vauvalle loppuviikon ruokia pakkaseen, pesemässä pyykkiä tai pyyhkimässä pölyjä. Edellämainittujen sijasta meillä on Pilttiä, pölyistä ja ihan v*tusti pyykkiä.
Toi bisse tuolla oikeessa reunassa ei ole mun.
Olen vitkuttanut nukkumaan käymistä nyt niin kauan, että heti kun saan unenpäästä kiinni, vauva alkaa ährätä ja pyöriä ja herää karjahdellen. Niinpä taidan katsoa vielä yhden videon ja sitten puen päivävaatteet päälle. Koen, että se on ihan sopiva kompromissi meidän kaikkien elämän ensimmäisen vauvaplenssuyön jälkeisenä päivänä klo 13.13!