Blogmas luukku 5 ja 6:

I know, I know… kestihän sitä onnistumisen riemua neljä päivää! Tässä kuitenkin eilisen postauksen puuttumisen syy: huono valmistautuminen ja evakoituminen äitin luokse yökylään. 

Lauantaiaamuna käytiin normaaliin tapaan vauvauinnissa, ja nopean kauppareissun jälkeen kotiuduttuamme Marko alkoi valmistautua lähtöön. Oltiin siis sovittu, että Marko pääsee juhlimaan ystävänsä (meidän yhteisen ystävän) synttäreitä mökille, jossa käytiin siis koko perhe perjantaina, ja saa jäädä yöksikin jos haluaa. Ja halusi. 

Markon lähdön jälkeen Elle nukkui nopeat päikkärit, ja puoli kolmelta sovittiin treffit äitin kanssa Prisman pihalle. Käytiin yhdessä ostamassa herkkuja ja banaani-kuivakakkutarpeet illaksi, ja luonnollisesti otin pikku sekoamiset Schleich-hyllyllä. Päästiin lopulta äitille, jossa aloin saman tien väkertämään banaanikakkua tällä superhelpolla reseptillä. Äiti osti mulle joululahjaksi silikonisen, ruusunmallisen kakkuvuoan, joka ei sitten ollutkaan ihan tarpeeksi iso melko runsaalle taikinalle:

Ei se kakunteko muutenkaan mennyt ihan kuin Strömsössä, sillä siinä vaiheessa kun kakkuseos oli kerennyt olla n. 10 minuuttia uunissa tarvittavasta tunnista, koko Kaukolasta katkesi sähköt. Onneksi äitillä on kynttilöitä joka paikassa. Niiden valossa sitten odoteltiin sähköjä takaisin, ja kun ne lopulta palasivat, oli kakkusössö valunut vuoasta uuninpohjalle ja rupesi käryämään niin, että palohälytin äityi huutamaan useampaan kertaan. Elleä ei kyseinen välikohtaus juuri hetkauttanut, vauva naureskeli sitterissään kun hädissäni yritin peittää sen korvia hirveältä meteliltä. Sähköt katkesivat vielä pari kertaa tuon kakunpaiston aikana, mutta lopputulos oli kyllä kaiken häslingin arvoista, siitä lisää alempana..

Kuuden jälkeen laitettiin sauna, jonne pääsin pitkästä aikaa rauhassa yksin. Koska vauvaa ei vielä voi saunaan viedä, niin äiti jäi sen kanssa olkkariin leikkimään siksi aikaa, kun rentouduin löylyissä. Olen sinänsä tosi ärsyttävä saunoja, etten itse osaa tulia laittaa, tai vaikka saisin ne syttymäänkin niin unohdan käydä lisäämässä puita ja tuli sammuu. Niinpä Markon (tai tässä tapauksessa äitin) pitää lämmittää sauna mulle, ja puukiukaalla siinä menee tunnin verran. Sitten menen suurieleisesti saunaan, jaksan olla maksimissaan vartin ja tulen pois. 

Elle kuolasi mummon matolle sillä aikaa.

Halusin iltaherkuiksi tapaksia, joten kävin ratsaamassa Prisman juustotiskin ja valkkarin parit hedelmät juustojen kylkeen. Myös kinkkuja lähti messiin.

Kyytipojaksi äiti kaatoi meille lasit viiniä, joka saunan ohella rentoutti kivasti. Elle sai porkkanaa.

Lopulta saatiin se kakkukin ulos uunista, ja voi luoja, että se oli hyvää! Pinta oli rapea ja jopa vähän karamellisoitunut, ja sisus ihanan mehevä ja kanelinen! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tuota reseptiä! Yhden kulhon taktiikalla!

Illan yhtenä ohjelmanumerona oli vanhojen kuvien katseleminen ja mun veljille ja äitin kasaritukalle. Otin myös ison kasan mun vauva- ja lapsuuskuvia skannattavaksi, ja ajattelin tehdä niistä erikseen postauksen :) Luvassa mm. joulutunnelmaa ja varsinaista muodin ja tyylikkyyden ilotulitusta 80- ja 90-luvuilta.

Loppuillasta äiti antoi Ellelle puuroa olkkarissa, ja sain itse katsoa Sinkkuelämää äitin makkarissa ja syödä äitin Tallinnasta tuomia suklaita. En syönyt kuin puolet tuosta valtavasta levystä, joten koen olleeni oikein kiltti ja säilyttäneeni selkärankani.

Yöllä oli siis tarkoitus kokeilla, miten Elle nukkuu äitin kanssa, jos vaikka haluttais antaa se yökylään ihan yksinkin tässä lähitulevaisuudessa. Sanoin äitille nukkumaan mennessä, että tulen syöttämään Ellen yhdeltä, kolmelta ja viideltä. Äiti ei uskonut, että niin usein on tarvetta, mutta niin vain tuttu huuto kajahti seinän takaa kun kello tuli puoli yksi. Ja puoli neljä. Ja puoli kuusi. Ekalla syötöllä menin äitin makkariin syöttämään ja palasin omaan sänkyyni kun vauva nukahti, mutta kahdella viimeisellä kerralla äiti pölähti aina kitisevän vauvan kanssa vierashuoneen ovesta sisään ja sain syöttää omassa sängyssäni, jonka jälkeen äiti vei vauvan takaisin omaan sänkyynsä. Viimenen syöttö olikin sitten jo puoli yhdeksältä, jonka jälkeen en saanut enää unta ja hipsin äitin sänkyyn hymyilevän vauvan viereen, jota ei myöskään unettanut enää yhtään.

Äiti on koko ajan sanonut, ettei sillä vauvalla ole varmastikaan yöllä nälkä, ja olin ensin itsekin sitä mieltä kun ajattelin, että Lyyti herää yöllä vaan käyttämään minua tuttina. Nyt se tuli kuitenkin todistettua, että kyllä sillä taitaa nälkä olla, sillä äiti oli käyttänyt kaikki muistamansa konstit itkevän vauvan tyynnyttämiseksi, mutta todennut, ettei mikään muu auttanut kuin rinta. Siis mun oma, ei äitin.

Aamulla sitten viivyttiin sängyssä pitkään, Lyyti nukkui kympin jälkeen ekat päikkärit ja aamupuuron jälkeen lähdettiin kotia päin, sillä olin ottanut ihan liian vähän vaippoja mukaan. Nyt ollaan siis himassa, Lype nukkuu toisia uniaan ja odotellaan Markoa kotiin (kotipizzan kautta).

Ihanaa itsenäisyyspäivää juuri sinulle! <3 Huomenna jatketaan! Minä menen nyt hakemaan lisää banaanikakkua.