Blogmas luukut 24 ja 25: jouluaatto ja lahjasaldo
Ihanaa joulua! Toivottavasti eilinen ilta oli just niin lämmin ja iloinen kuin sen kuuluu ollakkin! Me herättiin hyvin (SÄNGYSSÄ!) nukutun yön jälkeen kahdeksalta katsomaan Pukin kuumaa linjaa ja Marko otti samalla kinkun uunista ja viimeisteli sen. Voin kertoo, että oli kyllä kaikkien aikojen paras kinkku! Niin muheva ja mehukas, ettei paremmasta väliä. Itse otin vastuulleni riisipuuron keiton.
Lahjakasa oli jo aamulla valtava, ja siitä puuttui tossa vaiheessa vielä appivanhempien KAKSI (!) säkkiä paketteja!
Kuten aiemmin jo mainitsin, jäi riisipuuro mun kontolle. Keitin sen yli viisi kertaa! Viisi! Lisäksi se paloi kevyesti pohjaan pari kertaa kun hämmennysväli pääsi liian pitkäksi, mutta lopputulos oli maistuva. Tai no olis siinä vähän enemmän suolaa saanut olla, ja riiseissäkin oli.. noh.. suutuntumaa reilusti.
Edellisenä päivänä tehdyt pavlovapesät odottivat täyttämistä.
Kuuman linjan lisäksi meillä on ollut perinteenä lapsesta asti avata yksi vapaavalintainen (mutta pienensorttinen) lahja jo aamulla, kun ei vaan yksinkertaisesti malta odottaa iltaan asti. Elle sai omasta paketistaan isin ostaman Schleich-hevosen, friisiläistamman, joulukalenterista saadun orin seuraksi.
Omasta paketistani (tai no mulle ja Markolle yhteisesti osoitetusta paketista) avasin Hay:n mustan kynttilänjalan (kiitos L & V <3 <3) ja Marko sai omastaan puhelimelleen uuden suojakuoren Ellen kuvilla koristeltuna. Teetin sen ifolorilla, ja lopputulos oli yllättävän kiva!
Äiti tuli yhdentoista jälkeen hakemaan Ellen hautuumaakiekalle, ja silläaikaa meillä oli aikaa käydä rauhassa joulusaunassa ja valmistautua päivään. Kävin vippaamassa nopeasti lahjan kummitytölleni Ristarille, ja noudin samalla Amiraalista pari purkkia glögiä, wc-paprua ja vaippoja (hyvästi kolmoskoko, meillä on jo iso ipana!). Kotipihalle parkkeeratessani löysin mun äidin ja pikkuveljen purkamasta tavaroita paksista ja Elleä takapenkiltä, ja rahdattiin leiri yhteistuumin sisään. Sitten alkoikin ankara ruuanlaitto ja pöydän kattaminen, johon Marko ja appivanhemmat liittyivät meille ehdittyään.
Ei elle niin suklaasta välitä, mutta rapisevat välipaperit olivat hillittömän mielenkiintoisia!
Appivanhemmat menivät saunaan, ja minä viimeistelin ruokapuolta valmiiksi. Lopulta kun kaikki olivat saunoneet kylläkseen, päästiin vihdoin syömään. Itse jouduin keräilemään ruokahalua hetken, mutta kyllä se safka mullekin alkoi loppujenlopuksi maistumaan. Elle nukkui koko ruokailun ajan ulkona päikkäreitä.
Suolaisten ja jälkiruuan välissä mun kärsivällisyys loppui, ja pakotin muut lahjanjakoon. Jestas, että niitä paketteja olikin paljon! Puolivuotiaskin sai niin monta lahjaa, että niitä availtiin kolmen ihmisen voimin. Ellelle piti luonnollisesti vaihtaa juhlamekko päälle, ja vitsi mikä tyylilyyli siitä kuoriutuikaan:
Yksi hienoimmista lahjoista oli ehdottomasti kävelykärry, joka tuli meillekin ihan yllätyksenä! Naperolla ei vielä oikein jalat yltäneet maahan, mutta onneksi työntelijöitä löytyi tuvan täydeltä.
They see mee rollin’…
Omasta lahjakasastani kuoriutui kahdet villasukat, karmea määrä marmeladia, useampi lahjakortti, kaksi ihanaa Perfect homen vuokaa, Gymstickin Drum massager, Niken nahkaiset Benassi-lipokkaat, ihonhoitojuttuja, huonetuoksu, kynttilä, arpa ja hurjimpana juttuna ihkauusi, valkoinen HP Pavilion kannettava! Bloggailen sillä tässä nyt ekaa kertaa, ja I’m in loveeeeee <3
Olin aikeissa ostaa itselleni toisen läppärin ns. viihdekäyttöön, jotta työkoneeni ei kuormittuisi peleistä, netin käytöstä ja leffojen katselusta. Veronpalautusrahat menivät kuitenkin vähän eri kohteeseen, ja suunnitelmat siirtyivät hamaan tulevaisuuteen. Tontut olivat kuitenkin ottaneet puheistani onkeensa ja voi miten olenkaan siitä iloinen! Tää on niin kauniskin!
Jälkiruuan ja lahjojen tutkiskelun jälkeen katoin sohvapöydälle lajitelman juustoja, keksejä ja hilloja, mutta taisin olla ainut, jolla riitti staminaa niitä syödä. Vedin sitten muidenkin edestä.
Perhepotrettien ja lelujen ihmettelyn väsyttämä pikkutonttu tainnutettiin kauhean taistelun jälkeen unille joskus ennen kymmentä, ja vähän sen jälkeen vanhemmat ja sisarukset alkoivatkin haukotellen tekemään lähtöä. Lanttulaatikko toimii nuijanukutuksen tavoin, varsinkin kun siihen yhdistää pari lasia viiniä :D
Itse jaksoin vaivoin valvoa yhteentoista, jonka jälkeen hipsin vauvan seuraksi makkariin nukkumaan. Elle antoi meille joululahjaksi vain kaksi herätystä koko yön aikana, kahdelta ja seuraavaksi vasta kymmentä vaikke kuusi! Ennenkuulumatonta!
Tänään ollaan rääpitty kinkkuleipiä, katsottu Disneyn klassikkoja ja Harry Pottereita ja kohta lähdetään käymään ensin Markon isovanhemmilla, ja loppuillaksi suunnataan mun isän luokse syömään ja viihtymään!
Huomenna ajattelin vaan lööbailla kotona koko päivän!